Heräilin tänään varttia yli viisi ihanan kesäiseen auringon paisteeseen keittämään kahvia ja pakkailemaan viimeisetkin tavarat kasaan. Kuuden paikkeilla heräittelin onnellisena sekä Elmun, että isin aamupuurolle nauttimaan ihanasta aamusta vielä kun mahdollista. Ja puoli seiskan jälkeen lähdettiin autolle, jolla mennä köröteltiin juna-asemalle. Varttia yli seitsemän lähti minun ja Elmun juna kohti Helsinkiä ja haikeasti isille vilkuttaen ja jo ikävöiden kapusimme Elmun kanssa aamujunan hiljaisee leikkivaunuun. Viimeksi kun Helsinkiin mentiin, lähdettiin kymmenen junalla, mikä on heräämisen kannalta hieman inhimillisempää, mutta koska se juna oli sekä vaihdollinen, että täpöten täynnä, päätin kokeilla tällä kertaa suoraan Helsinkiin menevää aamujunaa, vaikka se herätys olikin hieman aikaisempi. Ja se kyllä kannatti.
Leikki vaunussa ei ollut kuin muutama lapsia meidän lisäksi koko matkan aikana. Elmulla oli leikkivarereita, lapsia joiden menoa sai ihastella liukumäessä ja keiden kanssa pystyi leluja tutkiskelemaan, mutta melkse ja melu ei kuitenkaan ollut ihan niiin villiä kuin viimeksi, jolloin pienokainen täytyi minuutin välein käydä pelastamassa isojen lapsien jaloista. Ja muutenkin koko junamatka sujui rauhallisemmin. Oli tilaa ravintovanuissa ja sen verran hiljaista istumapaikoilla, että Elmu siinä yhden peinet päiväunet sai nukuttua. Matka sujui siis ihan mielettömän hyvin. Pieni ja reipas poika kun tuo on. Jaksoi matkan aikana niin konttailla hurjaa vauhtia ympäri leikkivaunua, kuin istuskella rauhallisesti äitin sylissä halaillen ja ikkunasta maisemia ihaillee. Ja ihan parasta oli ne ravintolavaunun pehmeät tuolit, joiden päällä pystyi seisoskellen pomppia ja välillä äitiä karkuun kontata.
Siinä yhden paikkeilla oltiinkin jo Helsingissä, josta matkattiin samantien tänne Espooseen. Ja nytpä ollaan täällä, omien vanhempieni luona. Vietäetäään täällä kiva ja rauhallinen torstai ilta koiran kanssa touhullen ja vanhoja lelulaatikoita tutkiskellen. Elmu on muuten täällä ihan kuin kotonaan. Ei vierastanut paikkaa ollenkaan, vaikka siitä on ehkä reilu pari kolme kuukautta, kun ollaan täällä viimeksi käyty. Ja Muffe koirankin se muisti, heti piti päästä sitä silittämään. Ja muutaman vanhan tutun lelunkin Elmu löysi samantien, joilla rupesi leikkimään. Ja ihan selkeästi muisti kaikki huoneet ja paikat, ihmiset ja lemmikt. Samantien kun tänne päästiin Elmu ei ole muuta kun hymyillyt, konttaillut pitkin lattioita ja pomppi Muffen ympärillä.
Kohtapa tuo matkasväsymys rakas taitaakin heräillä päiväuniltaan. Sitten voitaisiin mennä pienelle happihyppely kävelylle rannan suuntaan. Taidetaan ottaa tuo koirakin mukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti