Juuri, kun oltiin totuttu kesäisen lämpimiin päiviin, käyty kaupasta ostamassa uusi purkillinen aurinkorasvaa ja kaivettu kaapin kätköistä esille helteeseen sopivat ranta vaatteet, saapui yllemme taas kesäinen sadekausi. Ja juuri sinä samana päivänä, kun mentiin taas pariksi päiväksi mökkeilemään. Ehkäpä tässä vielä sinne mökillekkin päästään jonakin kauniina aurinkoisena päivänä niin, että pikku Elmukin pääsisi rantaveteen kahlailemaan ja kesäauringon alla jaloilla polskuttelemaan. Ja itse pääsisin istahtamaan kuistille ilman kupisaappaita, lämmittävää vilttiä ja ympärillä pyörivää tuhatpäistä hyttysparvea. Ehkäpä sitä kesää on vielä jäljellä. Vaikka itse huomasinkin eilen, kuinka illat ovat jo piementyneet ja kauppojen hyllyköille koulureput ilmestyneet.
Muuten kesä on meillä tähän asti sujunut aika lepposasti, yllättävänkin arkipäiväisesti ilman sen kummempia suunnitelmia tai tekemisiä. Irlannin matkan jälkeen ollaan käyty pari kertaa rannalla, lukuisia kertoja leikki puistoissa ja kerran kesä häissä. Ja samassa ollaan aina vähän väliä oltu yötä mökillä. Oikeastaan ollaan oltu vuoron perää yö/pari mökillä ja taas muutama päivä kotosalla. Tämä johtunee siitä, että ensinäkin mökki on sen verran lähellä, vajaa 40km päässä, että sinne on helppo matkustaa aina kun mieli tekee mökkeillä. Ja toisena tekijänä lyhyisiin mökkireissuihin lienee kotona odotteleva lisko ja parvekkeella kasvavat tomaatit, jotka melkeinpä päivittäin tarvitsevat hoitoa ja ruokintaa.
Pikku Elmu on tässä kesän mittaan oppinut taas hurjasti uusia asioita. Ensinäkin Elmu kävelee päivä päivältä enemmän ja enemmän. Eilenkin, kun ulkona oli kylmä ja tuulinen sadepäivä. mentiinkin päivittäisen leikkipuiston sijasta käymään pitkästä aikaa kerhotalolla. Siellä, tutussa leikkipaikassa Elmu käveli melkeinpä koko ajan. Tuolilta toiselle. Pöydän kulmasta sohvalle. Autokorin juurelta kirjahyllylle. Ihan selkeästi tutut paikat, kuten esimerkiksi koti ja kyseinen kerhotalo ovat sellaisia, joissa Elmu uskaltaa kävellä. Rohkeus ja uskallus ottaa kävelyaskelia ilman tukea on kehittynyt ihan hurjasti. Elmu ottaa askelia ja nousta taas uudelleen jaloilleen, vaikka välillä muksahtaakin ja pahasti. Esimerkiksi eilen illalla olohuoneessa touhullessa kompastui pienokainen omiin jalkoihinsa ja kaatui pää edellä päin tuolia. Kieli aukesi ja äiti joutui itsekkin hieman pelästyneenä ja pienessä paniikissa huuhtelemaan verta pois pienestä suusta.
Toinen asia, minkä Elmu on oppinut on valon katkaisimet. Elmu tietää, että kun nappia painaa syttyy ja sammuu lamput. Tästäpä johtuen aina, kun jossain näkyy katkaisin tai jokin sortin muu nappi, kuten esimerkiksi hissin nappi tai talon ovisummeri on Elmun päästävä painamaan kyseistä nappia. Meillä siis eletään tällä hetkellä "painetaan kaikkia nappeja ja katkaisimia" vaihetta. Kun mennään ulos haluaa Elmu tilata hissin, kun tullaan kotiin pitää eteisen valo ehdottomasti sytyttää ja kun mennään vaihtamaan vaippa, pitää kaikki kylpyhuoneen valot, sauna mukaan lukein sytyttää. Eilen Elmu myös huomasi, että keittiössä on kahden kattolampun lisäksi myös muutama piilossa oleva putkilamppu. Se taisi olla päivän koho kohta. Niin monta lamppua yhdessä huoneessa.
Elmu osaa myös itse ajaa potkuautolla ympäri taloa niin etuperin, kuin takaperin. Elmu sanoa auto ja osottaa ikkunasta ulos aina, kun jokin kovaääninen ajoneuvo ajaa talon ohi. Elmu osaa myös "haistella kukkia" käydessään äidin kanssa päivittäin kastelemassa parvekkeen tomaatteja ja haistelemassa niiden ihanaa tuoksua. Ja sehän menee niin, että Elmu pistää äidin jälkeen päänsä hetkeksi tomaatin oksien väliin, hymyilee ja asiaan kuuluvasti nyrpistää nenäänsä.
Elmun lempi kirja tällä hetkellä on Iloinen sanakirjasalkku, joka on täynnä ihanan värikkäitä kuvia niin eläimistä, luonnosta kuin kaiken maailman autoista. Kirja on suurimmaksi osaksi ajasta olohuoneen lattialla, jossa Elmu käy sitä aina vähän väliä selailemassa, sivuja kääntelemässä ja kuvia osoittamassa. Ja silloin pitää äidin tai isän tulla paikalle kertomaan, mitä kuvissa on. "Siinä on lehmä ja possu röhhröh. Ja siinä on hämä hämä häkki ja siinä pupu rakentaa autoa" (Tässä välissä Elmu osoittaa ikkunasta ulos) "Niin, ulkona on auto. Ja siinä on sohva ja pupun telkkari" (Ja tässä kohtaa osoitetaan meidän telkkaria) "Nonii sielä on meidän telkkari ja tuossa on pupun telkkari" Ja sitä rataa. Ja on se vaan niin mielettömän ihanaa huomata, kuinka Elmu on nyt oppinut selailemaan kirjoja ja osoittelemaan kuvia. Ihan selkeästi haluaa oppia niin sanoja, kuin uusian asioiden merkitykiä. Se oppimisen halu ja kiinnostus ympäröivästä maailmasta on ihan käsittämätön. Ei voi aikuinen muuta, kuin ihailla vierestä.
Tällä hetkellä on päikkäreillä, isi lähti käymään päiväseltään mökillä ja olohuoneen ikkunasta paista muutama auringon säde paksun sadepilven lävitse. Tänään voitaisiin käydä ainakin pienellä sadekävelyllä torilla ja tulla illaksi kotiin tekemään mansikka smoothieta uudenlla tekosekoittimella.
Sen kummempia kesäsuunnitelmia ei tällä hetkellä olekkaan. Ehkäpä sitä viikonlopuksi lähtisi taas mökkeilemään ja parin viikon päästä Helsinkiin kesäloimailemaan. Se olisi ehkäpä se suurin kesäsuunnitelma. Helsingin kesä, kaupunki, pienet kahvilat, puistot, ystävät ja muutamat ristiäisjuhlat. Sitä kaikkea odotellessa on syytä yritän nauttia tästä hetkestä ja näistä jokapäiväisen arjen pienistä iloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti