Tietättekös mikä on ihan parasta? No se, kun on oma keittiö. Ei siis ihan mikä tahansa keittiö, vaan
sellainen keittiö, jossa oikeasti viihtyy ja jossa on ihanan kotoisa ja lämmin tunnelma. Sellainen, jossa tykkää leipoa ja laittaa ruokaa. Sellainen keittiö on kodin sydän.
Meilläpä on nyt sellainen keittiö. Sellainen, jossa viihdyn. Se tuntuu omalta ja se jopa motivoi laittamaan ruokaa ulos menemisen sijasta. Ja järjestelemään kuiva-aine kaappia yhä uudelleen ja uudellen. Ennen kun ei ole sellaista keittiötä itselläni ollut.
Ennen omilleni muuttoa asuin kotona, jossa harvemmin tuli itsekseni ruokaa laitettua.
Se jälkeen muutin vuodeksi asuntolaan, jossa ruoka oli lämpimänä odottelemassa aamupalasta päivälliseen. Ja ensimmäisessä kodissa, jossa itsenäisesti asuin oli kyllä iso ja ihana keittiö tummanpunaisen puulattian kera, mutta ilman sen kummempaa työtilaa saatika sitten keittiö kalustoa. Yksinäinen hella ahdattuna tiskipöydän vierelle ei houkutellen sen koommin ruuan laittoon. Saatika sitten se puolen metrin ruokapöytä, jossa oli liian korkeat tuolit.
Nyt ollaan asuttu uudessa kodissa reilu vuoden. Ja sen vuoden aikana olen oppinut laittamaan ruokaa. Tekemään perunamuussia, paistamaan piirakoita, leipomaan sämpylöitä, tekemään laatikoita, keittämään keittoja. Kiinnostukseni ruokaan ja ruuan laittoon on herännyt. Tänään tein ihan kokeilun vuoksi ensimmäisen kerran mustikka-banaani leipää uuteen leipävuokaan. Mökillä ollessa kun tuli niitä mustikoita metsäpolun varrelta poimittua.
Tällaisestakin asiasta voi olla aika onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti