Eilen koin pientä hämmennystä, kun taas yksi seuraamistani blogimammoista odottaa toista vauvaa. Ja hetken laskeskeltuani huomasin, että ainakin kahdeksan seuraamistani bloggaajista saa vauvan. Niistä bloggaaja mammoista, joilla on jo entuudestaan suurin piirtein Elmun ikäinen tai hieman vanhempi lapsi. Jatkuvien raskaus/vauva uutisten kuuleminen niin blogi maailmassa, kuin omassa lähipiirissä saa aikaan väkisinkin, jopa hieman huomaamaamattomasti minut pohtimaan omaa tilannetta.
Haluanko pikku Elmulle sisaruksia? Milloin olisi hyvä aika? Mikä olisi sopiva ikäero sisarusten välille? Olisiko minusta kahden lapsen äidiksi? Milloin olisin itse valmis uuteen vanhemmuuteen?
Raskaus aika, sitä muistelen pelkällä lämmöllä. Pieniä jalkojen potkiskeluja ja pyöreää mahaa on välillä hirmuinen ikävä. Ja se vastasyntynyt nyytti, joka lepää lämpimässä syleilyssä naamaa vääntäen. Ja ne pienen pienet sormet, jotka hellästi tarraavart kädestäsi kiinni keinutuolissa kiikkuen.
Rakastan vauvoja ja rakastan lapsia. Ja olen ihan mielettömän ylpeä siitä, että saan olla äiti. Ylpeä ja onnellinen siitä, että saan olla äiti tuolle maailman ihanimmalle ja rakkaimmalle pojalle, jota ilman en enää osaisi elämääni kuvitella. Jos en olisi äiti, en olisi tällä hetkellä puoliakaan siitä, mitä nyt olen. Kaikesta tästä saan olla kiitollinen pienelle pojalleni.
Mutta vaikka rakastan äitinä olemista, kotiäitinä touhuamista ja pienen perheen arjen pyörittämistä en koe, että olisin vielä valmis saamaan toista lasta. Halusisin odottaa ainakin muutaman vuoden. Kuinka monta, sitä en tarkalleen ottaen tiedä. Mutta ainakin muutaman. Sen verran, että saisin ainakin kouluni käytyä ja ammattiin valmistuttua. Ja ehkäpä siihen lisäksi vielä jokunen vuosi töitä ennen uudelleen äitiyslomalle jäämistä.
Haaveita ja unelmia, niitä on tällä hetkellä monia. Olisi toinen lapsi, omakotitalo, uusi kamera, pieni pihamaa, Skotlannin matka, häät, koulusta valmistuminen ja työpaikan löytäminen. Sitä, missä järjestyksessä haaveet toteutuvat ei aina voi tietää. Eikä sitä välttämättä voi aina itse valita. Jotkut haaveet siirtyvät hetkeksi toisen tieltä, joskus taas sulkevat tiletään toisen pois, avaten tielle uusia ovia. Tällä hetkellä päälimmäisenä haaveenani olisi mahdollisuus viettää mahdollisimman paljon aikaa niin oman pojan, kuin koko pienen perheen kanssa, samalla yrittäen suorittaa koulun loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti