Tänään pikkuisella oli edessään elämänsä ensimmäinen esiintyminen, kun muskarin pikkujoulut juhlat pärähtivät neljän paikkeilla käyntiin. Kulttuurikeskuksen salissa istahdimme oman muskariryhmämme kanssa tokalle riville odottelemaan omaa vuoroamme salin täyttyessä pikkuisista taapetoista ja heidän läheisistään. Eikä hetkeäkään, kun kuuluttaja kuulutti meidän lavalle kiekkumarallaa kappaletta rallattelemaan tonttulakit päässä.
Esityshän ei sinäsnä ollut mikään hirmu ihmeellinen. Musiikki soi taustala, kun äidit pyörivät ympyrää lavalla rallatellen ja pikkuista sylissä keinutellen. Mutta ihanaa se oli. Pikkuisen ensimmäinen esiintyminen kautta aikojen. Äidin ja pojan oma yhteinen juttu.
Katsomassa esityksen videoinut isäkin oli liikuttunut ja hymyissä suin seurasi touhuilujamme lavalla. Oli kuulema ylpeä isä, kun pääsi poikansa ensimmäisen esityksen kuvaamaan. Taisi olla kokonainen rivi isejä videokamerat ojossa heti esityksen alkaessa. Joku isien juttu varmaankin.
Esityksen jälkeen kömmimme takaisin omille paikoille ihastelemaan ja nautiskelemaan muita, jouluisen tunnelman luovae esityksiä. Pikkuinenkin jaksoi hyvin koko joulujuhlan ajan, vaikka ei malttanutkaan pysyä hetkeäkään paikoillaan. Pomppi sylissä sen minkä kerkesi. Kääntyili ja vääntyili, välillä halusi seisomaan ja jo seuraavalla hetkellä lattialla näkyi jotain kiinnostavaa.
Kotiin päästyä ylepä äiti keinutteli pikkuisen uneen ja istahti kahvikuppi kädessä sohvalle ihastelemaan jouluesitystämme. Äidin oma pikkuinen tonttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti