Ensimmäinen kouluviikko on nyt sitten pulkassa. Kolme pitkää koulupäivää takana ja pitkä viikonloppu Elmun kanssa edessä. Pidennettyä viikonloppua tänään vietetyllä vapaapäivällä ennen kiireistä tulevaa viikkoa. Voisinpa sanoa, että hyvin on tuo koulu lähtenyt käyntiin. Uusi ryhmä on mukavan rempseä ja menevä. Huumoriakaan ei tunnu puuttuvan matkasta. Paljon kiinnostavia keskusteluja ja ryhmähenki tuntuu olevan kohdillaan. Muutamien kanssa on tullut jo enemmänkin juteltua ja vanhoja luokkalaisia näkee aina silloin tällöin koulun käytävillä. Ja ryhmätehtäviäkin kun tuntuu pursuavan joka aineessa, joten tutustumista uusiin ryhmäläisiin olisi mahdotonta välttää. Helpottaa huomattavasti uuteen ryhmään sopeutumista.
Tehtävää ja projektia ainakin koulun osalta näyttää riittävän ja pukkaavan kalenterin välillä melkeinpä täyteen näin kevään osalta. On yksi iso tapahtuma järjestettävänä ja kerho vedettävänä. Plus siihen väliin vielä luennot ja ryhmätehtävät. Plus tentit ja niihin valmistautumiset. Innolla odotan, vaikkakin alan sopivuus vieläkin vähän mietityttää. Onko tää sittenkään se mun juttu. Alan vaihdokset pyörittävät mieltä ja pomputtelevat ajatuksia, mutta ainakin tällä hetkellä aijon keskittyä ihan kympillä tuohon kouluun. Mutta en aijo vielä sulkea ovia muille potenttiaalisille mahdollisuuksille ja vaihtoehdoille.
Elmun päiväkotikin on lähtenyt hyvin käyntiin. Hoitotäti on todella mukava ja Elmu jo aamuisin iloisesti hymyilee, kuullessaan hoitotädin nimen. Eilenkin olivat yhdessä käyneet ulkona kävelyllä, rakentaneet torneja, lueskelleet kirjoja sekä pitäneet muskarituokion. Kovasti sielä autoilla leikiskellään ja uninallea tiukasti sylissä pidetään.
Onhan se kieltämättä haikeaa viedä toinen heti aamusta hoitoon ja lähteä itse siitä jatkamaan matkaa. Varsinkin Eilen, kun Elmu alkoi äitin perään itkeä heti hypättyään hoitotädin syliin. Tiesi, että nyt se äiti lähtee. Oli siinä itsekkin itkua pidätellen lähdettävä ajamaan kohti koulua aamuruuhkan pimeydessä. Mutta onneksi jo hetken päästä hoitotäti lähetti iloisen kuvan pikku Elmusta leikiskelemässä palikoilla. Kaikki hyvin.
Päiväuni aikaan se äiti ikävä yleensä on iskeltyt. Sänkyyn laittaessa on jäykistynyt ja itkeskellyt eikä millään halunnut laittaa päätä tyynyyt. Pienokainen ollut peloissaan. Ilman äitiä uudessa paikassa, vieraassa huoneessa, vieraassa sängyssä vieraiden lasten ympäröimänä. Onahn se nyt pelottavaa. Näinä ensimmäisinä päiväkotipäivinä on Elmu nukkunut reilu puolen tunnin unet. Ensimmäisenä päivänä oli nukahtanut hoitotädin syliin.
Päiväuni vaikekuksista huolimatta on mennyt siis tosi hyvin. Elmu tietää jo, missä on oma paikka ruokaillessa ja on joka ruokailun aikana syönyt aikakin kaksi lautasellista lämmintä ruokaa. Ja aamupuuron lautasenkin tyhjäksi. Selkeästi viihtyy pienillä tuoleilla, pienen pöydän äärellä muiden lasten kanssa. Niin ja itse osaa jo hienosti muovimukista juoda maitoa. Viime viikolla se ei vielä ihan noin hyvin sujunut.
Päiväkoti ja koulun alkaminen ovat myös siinä mielessä positiivisesti muuttaneet arki rytmiä, että Elmu menee joka ilta siinä seiskan kasin kieppeillä nukkumaan. Kiitos aikaisten aamuherätysten. Ja vaikka itsellä onkin hieman totuttelemista noihin puoli kuuden herätyksiin, niin on se mukavaa, että illasta on hetki omaa aikaa rauhoittua ja vaikkapa tehdä niitä koulutehtäviä rauhassa.
Viikonlopun jälkeen taas odottavaisin mielin uuteen viikkoon.
Ps. Viikonlopun plääneinä ulkoilua, äiti jumppaamaan ja salille ja huomenna viikonloppuvieraaksi koira hoitoon. Elmu tulee niin tykkäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti