Käytiin tänään tutustumassa Elmun tulevaan päiväkotiin.
Ja voisinpa heti alkuun sanoa, että äiti on vihdoinkin saanut jonkinlaisen sydämen rauhan. Sen verran olen Elmun päiväkotiin lähtöä päässäni pyöritellyt ja mahdollista hoitopaikkaa ja sen laatua ja Elmun omaa päiväkoti jaksamista ja valmiutta stressannut. Nyt kun käytiin kyseisessä päiväkodissa piipahtamassa koko perhe, on olo luottavainen.
Päiväkoti sijaitsee pienen kävelymatkan päässä, tuossa aivan koulumatkani varrella. Pienen toimistorakennuksen alakerrassa on aidattu portti, jonka sisäpihasta löytyy muutama keinu, kasa pulkkia ja iso liukumäki. Rakennus ei ulkoa päin näyttänyt toimistorakennusta kummallisemmalta betonirakennukselta, mutta sisällä sen sijan vallitsi lämmin ja kodikas tunnelma.
Heti meitä vastassa oli mukavan oloinen, nuorehko naishenkilö. Hän esitteli meille paikkoja ja siinä samalla sattiin kysymyksiä kysellä ja päiväkodin arkeen ja rytmiin tutustua. Ja olen oikeastikkin yllättynyt, kuinka viihtyistältä ja mukavalta tuo päiväkoti tuntuikaan. Henkilökuntaa oli riittävästi, niin miehiä kuin naisia. Vanhempia uran uurtajia ja nuoria harjoittelijoita. Tilaakin löytyi, oma pieni askareluhuone ja suloinen makuukammari. Ja isojen lasten puoli oli erikseen pienen käytävän päässä. Vaikkin touhua ja melskettä päiväkodissa näytti riittävän, ei aito kiinnostus ja välittäminen lapsia kohtaan tuntunut puuttuvan. Tunnelma oli lapsenomaisen iloinen ja kannustava, mutta samassa rauhallisen lämmin.
Elmukin tuntui paikassa viihtyvän. Käppäili muina miehinä päiväkodin käytäviä pitkin ja kävi muutaman palikkatornin uuden kaverin kanssa rakentamassa. Oli hassua nähdä etesessä valmiina Elmun tyhjä, nimellä varustettu lokerikko. Ja päiväuni huoneen ovessa Elmun nimi.
Elmun ryhmässä on viisi pikkuista ja yksi hoitotäti. Elmun hoitajaa ei vielä tänään päästy tapaamaan, mutta ensimmäisenä päiväkoti päivänä sitten. Silloin pääsee juttelemaan enemmän Elmusta ja Elmun hoidosta. Toivon todella, että Elmun ja hoitotädin välille syntyisi luottamus suhe ja Elmu kokisi uuden hoitotätinsä tuttuna turvana äidin ollessa poissa.
Tottakai se päiväkotiin lähtö vieläkin jännittää, mutta ei enää niin paljoa. Nyt kun on päässyt paikkaan tutustumaan ja nähnyt, miten mukavalta se vaikuttaa ja miten ihana henkilökunta on. Ajatus päiväkodin aloittamisesta ei enää tunnu niin sydäntä riipaisevalta.
Aloitetaan päiväkoti ensi maanantaina. Mennään Elmun kanssa ennen kahdeksaa sinne aamupalalle ja hetken pyörin itse touhuiluissa mukana, kunnes lähden pariksi tunniksi muualle ja Elmu jää hetkeksi aikaa yksin päiväkoteilemaan. Puolen päivän paikkeilla tulenkin jo pienokaisen hakemaan. Ja sama toistuu luultavasti tiistaina. Keskiviikkona alkaakin jo oma kouluni, joten silloin Elmu onkin jo pidemmän pätkän päiväkodissa. Ja perjantaina onkin jo äidillä ensimmäinen etäpäivä koulusta, joten silloin voidaan hyvillä mielin jäädä yhdessä kotiin palautumaan ensimmäisestä paluu kouluun/uuteen päiväkotiin viikosta.
Ihanaa, että pystyy näinkin rauhalliseen tahtiin aloittamaan tuon päiväkodin. Aluksi puoli päivää kerrallaan. Eikä onneksi omakaan lukujärjestys ole ensimmäisille viikoille ängetty täpötäyteen tunteja, joten Elmun ei tarvitse heti alkuun joka päivä hoitoon kiikuttaa.
(Ps. Elmu teki juuri ensimmäiset pottapissat. Kyllä oli koko perhe hurraa huutoja huutelemassa ja onnellisesti pientä poikaa kehumassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti