Day one

Tänään se meidän pikku Elmu aloitti päiväkodin.

Laitoin herätyskellon soimaan ennen aamu seitsemää. Keittelin aamukahvin, laittauduin ja etsiskelin Elmulle vaatteet. Varttia yli seitsemän kävin pienokaisen herättelemässä ja tultiin sitten yhdessä unilelujen kanssa keittiöön juomaan aamu maitoa ja katselemaan ikkunan alla vilkkuvien aura-auton valoja. 

Kyllähän se poika hieman oli ihmeissään, kun ei äiti ollutkaan keittänyt aamupuuroa valmiiksi. Kerroin Elmulle, että tänään mennäänkin päiväkotiin aamupuurolle. Siinä sitten puettiin takit päälle, pakatiin reppu, vilkuteltiin isille ja lähdettiin ulos pieään pakkaseen kohti päiväkotia. Enpä muista milloin viimeksi olisin noin reippaana ollut liikenteessä ennen aamu kahdeksaa.

Päiväkodilla vallitsi tapansa omainen aamumelske ja hälinä. Elmu istuskeli äitin ylissä touhua ihmetellen ja päätä äitiä vasten nojaten. Jotkut lapset saapuivat vanhempien saatteleman päiväkotiin iloisin mielin ja toiset taas eivät päiväkoti tätien houkuttelusta huolimatta halunneet päästää äiteistään irti ja sen kun huusivat ja itkivät. Tätä se aamuhälinä siis toisin sanoen tarkoitti.

Hetken päästä tilanne rauhoittui ja istuuduttiin aamupala pöytään. Elmulle oli varattu oma paikka kahden pienen pikkutytön vierestä. Hetken puuroiltua Elmun hoitotäti tuli siihen vierelle esittäytymään ja tekemään tuttavuutta. Eikä se Elmukaan alku ihmettelyjen jälkeen tuntunt vierastavan hoitotätiä tai koko päiväkotiakaa. Heti hymyili tädille ja esitteli tiikeri sukkiaan ja söi kiltisti äitin kanssa koko puuro lautasen tyhjäksi.

Kyllähän siinä aamupuuroillessa tuli sellainen olo, että onkohan tämä sittenkään ihan se paras paikka näin pienelle lapselle. Elmun kun on päiväkodissa pienempien joukossa ja aamupala ryhmässäkin on lapsia yli kymmenen. Ja kaksi ohjaajaa. Riittääkö niillä aikaa Elmun ruokkimiseen ja huomioimiseen. Elmu kun ei vielä itse osaa syödä ja tarvitsee ruokailussa aikuisen läsnäoloa ja apua. Ja onnistuuko se, kun yhden hoitotädin ympärillä pyörii samanaikaisesti muutama kiukuttelva ja huomiota hakeva kolmivuotias.

Enpä siinä enempää ehtinyt asiaa pohtia ja harmitella, kun aamupuuro olikin jos syöty ja Elmu kuiskaili äitille "alass alass". Odoteltiin kuitenkin ensin, että muutkin lapset olivat saaneet aamupuurot syötyä, jonka jälkee pääsi alas paikkoja tutkiskelemaan ja uusia lelulaatikoita availemaan. Seuraavaksi vuorossa oli aamupiiri, mutta sinne ei Elmun kanssa vielä mukaan menty, vaan ihmeteltiin laatikosta löytyviä kilpa-autoja. Ja ei aikaakaan, kun hoitotäti toi meille autoradalla varustetun maton ja siinäpä me sitten leikiskeltiin kilpa-autoilla. Niistäkös se Elmu tykkäsi. Hoitotätikin tuli siihen hetken päästä juttelemaan ja leikiskelemään Elmun kanssa. Lähdin siitä sitten hetken päästä, vilkuttelin iloisesti leikiskelevälle pienokaiselle ja astelin päiväkodin portista ulos. Sinne se Elmu sitten jäi.

Koska itselläni ei alkanut vielä tänään koulu, oli alkuperäinen suunnitelmani, että jättäisin Elmun pariksi tunnuksi päiväkotiin ja kävisin itse sillä välin kotona syömässä ja kaupungilla asioilla. Mutta aamuauringon loiste ja lumivalkeiden hangien kimalle houkutteli minut pienelle rantakävelylle. 

Kävelyn jälkeen kävin hoitamassa kaupungilla muutaman jutun, kävin kahvilassa haukkaamassa jotain välipalaa ja sitten kello olikin jo vähän yli 11 ja oli aika hakea Elmu päiväkodista. Oltiin päätetty, että näin ensimmäisenä päivänä haetaan Elmu ennen päiväunien alkua. Vain kolmen tunnin päiväkoti visiitti ja tutustuminen näin alkuun. Huomenna kerkiää sitten totutella uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa nukkumista.

Käytiin isin kanssa yhdessä hakemassa Elmu päiväkodista. Sielä muut lapset oli menossa nukkumaan ja Elmu istuskeli nalle kädessä hoitotädn sylissä. Äidin nähtyä hetken aikaa ihmetteli ja sanoi "Aita" ja nojautui äitin syliin. Isin nähtyä tuli jo muikea hymy ja piti heti päästä isille näyttämään uudet leikkiautot.

Hyvin oli kuulema päivä mennyt. Välillä oli itkaissut muisettuaan, että hei eihän äiti olekkaan täällä. Onneksi  hoitotädin syli lohdutti. Ja niin se Elmu olikin ollut aika lailla hoitotädissä kiinni koko sen päiväkodissa olon ajan.

Hyvillä mielin sujui siis ensimmäinen päivä. Ja huomenna taas uudestaan. Silloin alkaakin jo oma koulu, enkä kerkiä jäämään päiväkotiin aamupuuroilemaan Elmun kanssa. Toivottavasti jollakin hoitajalla löytyy aikaa istahtamaan Elmun vierelle. Tuo pienokainen kun tarvitsisi jatkuvasti aikuisen läsnä oloa ja huomiota.

Mutta vaikkakin tuo ryhmäkoko vähän epäilyttää ja hieman painaa mieltä edelleen, on päällisin puolin päiväkodista hyvä ja positiivinen fiilis. Ihan varmasti Elmu tulee viihtymään ja siitä pidetään huolta äidin ollessa muualla. Ikävä tulee varmasti olemaan ja kova. Ainakin äidillä.