Kotosalla lapsen kanssa oleillessa olen päässäni pähkäillyt omaa elämääni, omia tavoitteita ja unelmia. Mitä sitä haluaisinkaan tehdä. Mikä minua oikeasti kiinnostaa. Mikä minusta tulee. Mitä sitä voisikaan vielä opiskella ja tehdä. Haluaisinko lisää lapsia ja jäädä kotiin vielä muutamaksi vuodeksi. Vai käyda koulun loppuun ja mennä töihin. Vai vaihtaa kokonaan alaa ja tehdä jotain aivan muuta.
Näitä ajatuksia olen päässäni pyöritellyt tiuhaan tahtia viimeisen puolen vuoden aikana. Ja vaikka suunnitelmia ja ideoita riittää niin pää lyö silti tyhjää. Ajatukset ja suunnitelmat ovat sekaisin enemmän kuin koskaan. Kaikki ovet ovat vielä avoinna. Ja ehkä ihan hyvä niin, koska tällä hetkellä ideani ja suunnitelmani saattavat päivän aikana vaihdella laidasta laitaan.
Esimerkiski tältä näytti eilinen päivä
Aamulla:
"Mitä jos sittenki hankittaisiin lisää lapsia, Elmulle sisaruksia ja voisin olla koti-äitinä vielä muutaman vuoden. Ikä-erokaan ei olisi niin suuri. On tää kotona olo aika ihanaa ja kivaa. Mieti nyt... vois pikkusia hoitaa ja leikiskellä ulkona ja laittaa ruokaa. Eikä tarttis Elmunkaa mennä päiväkotii ja olis sisaruksia ja vauvoja..."
Päivällä
"Ähhh en mä jaksa olla kokoaikaa kotona. Kohta mulla alkaaki jo se koulu...Toivottavasti Elmulle löytyi joku maailman ihanin perhepäivähoitaja jostain tästä läheltä. Vitsi en malta odottaa, että se koulu alkaa. Saa tehä ryhmätöitä ja esseitä ja ja kouluruokaa ja projekteja ja kavereita. Jee pääsen näkee kavereita ja tekee tehtävii ja illalla jumppaan..."
Illalla
"Ei mua toi ala kyllä kiinnostakkaan ei sit yhtään. Ei oo mun juttu. Pitäsköhän sitä tehä jotai muuta. Vois vaikka jonnekki hakee ens keään yhteishaussa. Mihinköhän sitä hakis. Miltä kuulostais Jyväskylä? Onks Tampere hyvä? Onks Rovaniemi liian kaukana? No ei ainakaa tonne. Ehkä Helsinki ois aika jees..."
Ja tätä rataa
Mutta tämän hetkinen suunnitelma onkuitenkin se, että palaan tammikuussa (ÄÄääää JO muutaman viikon päästä) takaisin koulun penkille jatkamaan kesken eräisiä opintojani ja Elmu menee toivon mukaan perhepäivähoitoon ja on osittain mahdollisuuksien mukaan isin kanssa kotosalla. Ja siitä sitten katsellaan eteenpäin kuinka arki lähtee sujumaan ja miten omat opiskeluni lähtee käyntiin. Ja ei sitä koskaan tiedä, jos sitä jaksaisi muutamiin yliopistollisiin pääsykokeisiin keväällä valmistautua. Kiinnostusta ainakin muutamalle alalle olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti