Kirjojen kesä

Kallioilla kiipeilemisen, geokätkeilyn, pilvien bongailun lisäksi aion tai pikemminkin haluaisin kesällä lukea paljon kirjoja. Nyt kun sitä olisi aikaa uppoutua tarinoiden äärelle ja lukea mitä mieli milloinkin tekee. Dekkareita, elämänkertoja, hempeitä rakkausromaaneja, psykologisia trillereitä ja satumaisia fantasioita. Eivätkä edes tenttikirjat, tekemättömät esseet tai tulevat pääsykokeet ole viemässä aikaani pois kirjojen ääreltä.

Kesäloman alettua lainasin kouluni kirjastosta itselleni Ranya ElRamlyn Auringon aseman. Se oli ehkä vaikuttavin ja koskettavin lukuelämys pitkiin aikoihin. ElRamleyn kirjoitustyyli on runollisen kaunis ja tarina on sielua koskettava kertomus nuoresta tytöstä kahden kulttuurin välissä. Minun oli pakko lukea se uudestaan. Ja ehkä vielä kolmannenkin kerran. Yksi parhaista kirjoista koskaan. 

Helsingin reissun aikana luin kaksi kirjaa. Mma Ramotswen teetä ja sympatiaa sekä Mary Higgins Clarkin Yksin vain. Mma Ramotswe oli tapansa mukaan positiivisuuden ja hyväntuulisuuden täyteläinen lukukokemus. Mielestäni jokaisen kesään pitäisi kuulua vähintään yksi Mmsa Ramotswe. 

Mary Higgins Clarkista en ollut aikaisemmin kuullut, mutta kun minulle sitä suositeltiin, päätin kokeilun vuoksi lukea pari ensimmäistä sivua. Ja olin koukussa alta aikayksikön. Clarks onnistuu kirjoittamaan huikean, vielä pitkäksi aikaa mieleen jäävän psykologisen jännitysnäytelmän, jossa Manhattanilaisen sisustussuunnittelijan Alexandran poika kidnapataan.
  Kuka on pojan kidnapannut? Vai onko Alexandra itse kidnappauksen takana? 
Ahmin kirjan parissa päivässä.

Clarks on uusin löytöni jännistyskirjojen puolella. Pari viikkoa sitten, kun oltiin Helsingistä palattu, kävin paikallisessa kirjakaupassa ostamassa toisen Clarksin teoksen Perinnön varjo. Kyseinen kirja oli yhtä lailla koukuttava kuin edellinen, vaikka sisällöllisesti se  ei itseäni niin suurta vaikutusta tehnyt kuin Yksin vain. Kirja oli silti pakko saada lukettua loppuun. Kesken sitä ei olisi voinut missään nimessä jättää. 

Muita aikaisempia rakastamiani jännitys ja dekkarikirjailioita ovat ollet Tess Gerritsen,  Leena Lehtolainen, Sandra Brown ja Agatha Chriestie. 

Samaan aikaan, kun ostin Perinnön varjon, ostin myös itselleni ensimmäisen Paul Austerin kirjan. Olin aina himoinnut päästä lukemaan Austerin kirjoja, mutta koskaan ei ole vielä ollut sellaista oloa, että "hei nytpä käyn kirjastosta lainaamassa yhden Austerin ja katsotaan mihin hänen tarinansa minut vievät". Olin siis aikaisemmin paljon kuullut hänen kirjoista ja koska nyt satui olemaan alennuksessa Sunset park, nappasin sen mukaani ja hyökkäsin sen kimppuun heti samana iltana.

Sunset park oli yksi parhaista lukukokemuksistani. Tarina oli loistava ja hahmot sitäkin enemmän. Kirjassa neljä omaa elämäänsä ja omaa tarinaansa etsivää nuorta asettuu asumaan hylättyyn taloon Sunset Parkiin. Kirjan hahmot vievät mukanaan ja heihin kaikkiin pystyin jollakin tapaa samaistua. Heidän kokemuksiin, ajatuksiin ja tunteisiin. Ja koko kirja rakentuukin juuri näiden nuorten ja heidän elämäntarinoidensa ympärille. 

Ostin kirjakaupasta itselleni Paul Aursterin toisenkin romaanin Näkymätön, mutta se saa ainakin toistaiseksi odotella kirjahyllyssä vuoroaan. Nyt yöpöydälläni on Carol Sheildsin Pikkuseikkoja. Olin kyseiseen kirjaan muutamass blogissa törmännytja nyt halusin itse päästä uppoutumaan Sheildsin maailmaan. Olen lukenyt kirjan melkein puoliväliin saakka ja voin sanoa, että pitän teoksesta kovasti, vaikkakin se on lukuisten riko-, ja psykologisten romaanien jälkeen ehkä liiankin leppoisaa ja kevyttä luettavaa. Kirja käsittelee arjen pieniä asioita, pieniä hetkiä, mutta sitäkin merkityksellisimpiä tapahtumia ja tarinoita. Kirja saa minut hymyilemään ja herättämään arjen keskellä mielikuvitukselliset ajatukset henkiin. 

Kirja on joissakin kohti jopa niin helppoa ja arkista luettavaa, että minulla on muutaman kerran tullut sellainen olo, että hetkonen. Olinko minä äsken lukeassa kirjaa vai oliko ne kaikki pelkästään omia ajatuksiani. Ihan kun en olisi ollut lukemassa ollenkaan. Kirjan sisältö ikäänkuin valuu ja sulautuu osaksi omaa arkea ja osaksi omia ajatuksiani. Dekkarit ja jännityskirjat, ne ovat niin erillisia omia tarinoita, jota jäävät kirjan kansien sisään ja aina kannet avatatessa palautuu tarinaan. Pikkuseikkoja on taas täynnä ajatuksia arjesta. Pienistä asioita. Olo on ihan erilainen, kun dekkarin-, tai pykologisen romaanin jälkeen. Sellainen pehmeä ja kevyt.