Huonosti nukuttuja öitä

Enpä tiedä mistä lie johtuu, mutta pienokainen on nyt muutamana, oiskohan kolmena peräkkäisenä yönä nukkunut taas huonosti. Koko Helsingin reissun ja sen jälkeiset päivät nukkui todella hyvin, aamulla siinä kuuden seitsemän paikkeilla heräili aamumaidolle vasta ensimmäisen kerran, mutta nyt on taas heräillyt yöllä jatkuvaan tahtiin. 

Eikä oikeastaan heräillyt edes välttämättä syömään, vaan möyrinyt sängyssä tunnin parin välein äänekkäästi. Välillä olen herännyt siihen, kun pikkuinen on itkeskellyt, välillä vain pyörii kovaan ääneen ja odottanut, että saa äidin kädestä kiinni, jonka jälkeen hetkeksi nukahtaa. Ja taas sama saattaa toistua puolenkin tunnin päästä. Maitoakin olen koittanut tarjota ja se on kyllä kelvannut, mutta tuntuu, että möyrimisen syy olisi jokin muu kuin nälkä.

Nukahtaminen on myös ollut hieman aikaa vievää puuhaa. Parisen kymmentä minuuttia menee siinä, kun pienokainen myörii silmät kiinni kunnes nukahtaa. Etsii hyvää astentoa, hakee äitin kättä, silitystä ja kosketusta. Ja iltaisin heräilee useaan otteeseen ennen kuin saa kunnolla unen päästä kiinni. 

Ja tästä yöllisestä heräilemisestä on myös päivisin nyt nukkunyt hieman useammin. Mitä nyt esimerkiksi tänään. Kello on nyt suunnilleen kymmenen aamulla ja heräiltiin pienokaisen kanssa seiskan aikaan. Ja nyt se jo nukkuu toisia aamupäikkäreitä olohuoneen sohvalla.

Kun niskaa kokeilee niin tuntuu, kuin olisi hieman lämpöä. Mittasin kuitenkin kuumeen ja se näytti sen 37 astetta. Eli kuumetta ei pitäisi olla. Mutta kipeältä himena vaikuttaa, ainakin näistä yömöyrimisistä päätellen. Ehkä flunssaa. Ehkpä maha kipristelee. Mitä lie.

Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, eikä mikään hirmuinen flunssa aalto iskisi. Voi meidän omaa pienokaistamme. ♥ 

Vielä muutamia kuvia..

..viikon takaisesta matkastamme.

Perjantaista päivää

Selkäkivut ovat nyt melkeen tipo tiessään. Ihanaa. Jaksan nostaa pienokaista mielin määrin, eikä selkä kramppaile enää seisomaan noustessa. Pieni nuhan tynkänen siinä sivussa tuli eilen illalla, mutta eipä anneta sen haitata. Varsinaan kun olo on jo hieman helpottunut eilisesta, tuo toinen kun oli tänään aamulla niin ihana ja kävi ennen töihin menoa apteekissa hakemassa lääkkeitä. 

Eipä siis vaivannut tukkoinen nenä enää ja päästiin pienokaisen kanssa käymään torilla. Nimittäin maalaimarkkinoilla. Sinne kun oli pakko päästä heti aamusta piipahtamaan. Toreilla kun on niin ihana pyörähtää. Niissä kun vallitsee jotenkin niin maanläheinen, ystävällinen ja viihtyisä tunnelma. Oli makkarakojuja, hunajaa, kasoittain karjananpiirakoita, pakaste mustikoita, hilloja..

Mitään en kuitenkaan tällä kertaa ostanut, mutta jäin kylläkin himoitsemaan niitä tyrnihilloja ja ohrapiirakoita. Jospa sitä huomenna kävisi taas vielä pikaisesti torilla piipahtamassa.

Ainakin siinä tapauksessa, jos olisi vähän parempi sää kuin tänään. Oli nimittäin aika kylmää ja tuulista. Jospa ne aurinkoiset päivät sieltä taas pian tulevat. Katsoin, että maanantaillekkin olisi jo aurinkoa ja muutama plussa aste luvattu. 

Sain myös tänään yllätyksekseni kätkijät elokuvan. Siitä olen jo ties kuinka pitkään haaveillut ja unelmoinut. Eilen oli dvd:n julkaisupäivä ja ajattelin, että pitäisiköhän mennä samantien kauppaan ostamaan. Tänään mietin samaa, mutta ajattelin, että säästän hieman rahaa ja ostan sen parin viikon päästä kun sitä on taas hieman enemmän. Mutta kun on tuollainen ihana poikaystävä joka sen toi. Enkä malta odottaa huomista. Silloin se katsotaan. Ihana elokuvapäivä huomiselle luvassa. En malta odottaa. Varmasti ihan mielettömän hyvä ja ihana elokuva

Pienokainen on taas ollut niin maailman ihanin. Sillä on hirmuisesti omia leikkeja. Hetken se saattaa olohuoneen lattialla heitellä palikoita toisiaan vasten, sitten se näkee pallon ja lähtee sitä vierittämään äidille ja ei aikaanaan, kun konttaa jo kohti kylpyhuonetta etsiskelemään kylpylelula. Niistä kun lähtee niin kivoja ääniä.

Pienokainen touhuaa ja menee huoneesta toiseen. Hirmuista vauhtia. Osaa ryömiä kynnysten yli ja kurottautua kaappien alahyllyille. Murustelee maissinaksuja ja pureskelee porkkanaa. Leikkii jäätelöautolla ja selailee kirjoja. Haluaa aina syliin päästyä mennä parvekkeen ovelle katselemaan ulos ja repimään verhoja. Ja ihan lempileluja on äitin korut. Ne se repii aina kädestä kun vain mahdollista. 

Kukkia naistenpäiväksi

Aamulla tein omatekoista herkku mysliä, päivällä kävin pienokaisen kanssa kirjaston leikkinurkassa leikiskelemässä ja uusia Mma Ramotswe kirjoja hakemassa, kaupasta käytiin hakemassa kimppu narsisseja, iltapäivällä kirjottelin blogia ja lueskelin kirjaa ja illalla kokkailin kattilallisen lohikeittoa.

Pienokainen leikiskeli uudella pallolla, paineli äänekkään uuden autonratin nappeja, konttaili ympäri huoneita, repi johtoja pöydän alta ja koputteli parvekkeen ikkunoita. Ja nousi muuten eilen illalla ensimmäise kerran itse jaloilleen sohvan avulla. Muutaman sekunnin siinä pysyi, kunnes muksahti. Uskomatonta miten hurjaa vauhtia se on viime aikoina kehittynyt ja kasvanut.

Niin ja on se kyllä ihanaa kun on joku, joka töistä kotiin tullessaan tuo kimpullisen kukkia. Kauniin värikkäitä tulppaaneja. Eikä siinä vielä kaikki. Sain myös muutaman kukan taimenen, jotka sain istuttaa keittiän ikkuna laudalle paistattelemaan keväistä aurinkoa.

Siinäpäs se.

Meidän tämnä vuotinen naistenpäivämme.

Feels like another perfect day

Ainiin. Äsken kävin vielä istuskelemassa parvekkeella kupillinen rooibosta kädessäni.

Oli aika ihanaa.

Aamu alkaa supermyslillä

Jo pitkään suurena kemikaalicoctail blogin ystävänä päätin kokeilla kyseisen blogin omatekoista herkkumysliä. Ohje kuulosti sekä herkulliselle, että terveelliselle aamupala vaihtoehdolle. Ja ihan varmasti parempaa, kuin kaupasta ostetut valmis, sokeroidut ja jauhomaiset myslit. Siispä eikun kauppaan aineksia ostelemaan.

Eilen sain kaikki tarvittavat tarpeet hankittua ja tänään aamulla, näin naistenpäivän kunniaksi, valmistin oman superherkku myslin pienokaisen ollessa päiväunilla. Ja voi kyllä, oli ehkä parasta mysliä mitä olen koosskaaaaan maistanut. Ehdottomasti uusin suosikkini.

Aluksi kaura, siemenet ja pähkinät sekoitetaan kulhossa. Sitten pannulla lämmitetään oliiviöljy-hunaja seos, johon kaura + muut lisätään. Sitten pannulla sekoitellaan hetki seosta, jonka jälkeen se kaadetaan pellille. Vartiksi uuniin ja mysli onkin jo melkein valmista. Enää puuttuu maun mukaan lisättävän kuivat hedelmät.

Itse lisäsin rusinoita, taatelia, viikunaa ja aprikoosia. Sitten pieni mysliannos heti kättelyssä maitokulhoon koemaiaistamista varten ja loput kätevästi lasipurkkiin.

Ihan parasta herkkua. Suosittelen lämipästi! 

Niin ja alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Kun selkä sanoo poks

Mitäs siitä nyt on. Parisen päivää ollaan oltu kotosalla ja se koko aika on mennyt selkää voivotellessa. Liikkuminen on hankalaa. Selkä saattaa yhtäkkiä jumahtaa niin, että ei ylös sohvalta pääse. Saatika sitten sängystä. Ei se kipu kuitenkaan onneksi ihan jatkuvaa ole. Kyllä, pystyn tekemään asioita ja joitakin arkisia askareita, mutta hankalampaa se on. Esimerkiksi pienokaista on hankalaa nostaa. Tuskin jaksan hetkeä kauemmin sylissä pitää. Syöttötuoliin nostamiseen tai pienokaisen pukemiseen on pyydettävä isin apua. 

Ehkäpä se selkä siitä helpottuisi ja pääsisi taas toden teolla touhuilemaan ja nauttimaan niin keväisestä säästä kuin pienokaisesta. On tuntunut pahalta, kun ei ole päässyt pienokaista kunnolla sylissä pitämään, ilmaan heittelemään ja pussailemaan, lattialla möyrimään ja tanssahtelemaan. Onneksi on isi ollut paikalla leikkimässä pienokaisen kanssa, kun äiti ei ole pystynyt.

Tänään käytiin jopa pienellä kävelyllä, vaikka aamulla olikin sellainen olo, että jaksaakohan tuonne keittiöönkään asti kävellä. Onneksi olo hieman päivällä helpotti ja pyysin sitten isiä pukemaan pienokaisen valmiiksi vaunuihin samalla, kun itse yritin saada kenkiä jalkaan. 

Pieni kävelenkki rannalle teki hyvää. Niin selälle kuin omalle jaksamiselle. Aurinko, ranta, kymmeniä hiihtäjiä, lintuja, oravia. Ihana kevät piristää kummasti.

Mutta vaikka äidin vointi onkin ollut fyysisesti ei niin kehuttava, on pienokainenvuorostaan ollut ehkä maailman iloisimmalla tuulella. Ja se jos mikä on saanut äidinkin onnensa kukkuloille.

 Se kun on niin maailman onnellisin. Nyt kun on päässyt takaisin kotiin. Tuttuja paikkoja, leluja, huonekaluja. Kaikki on tuttua ja turvallista. Pienokaisen oma koti.

Tässä parin päivän aikana on naureskellut ja höpötellyt. Iloisesti pitkin lattioita seikkaillut ja hymyillyt. Kuinka onnellinen voikaan yksi pieni vauva olla. 

Jatkuvasti yrittää kovaa vauhtia seisomaan päästä.

Ja päivän lempi leikki on ollut se, kun äiti on yrittänyt estää pleikkariin koskemasta. Kontannut hurjaa vauhtia kohti pleikkaria, jolloin äiti on tullut pois nappaamaan kutittellen "EiiieiiiEiii". Siitäkös syntyy hirmuinen nauru ja eikun uudestaan. 

Kotona taas

Kotona ollaan.

Vaikka ikävä onkin jo kaikkia ihania ihmisiä ja suurta kaupunkia niin täytyy myöntää, että on ihanaa olla taas kotosalla.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä kului autossa istuskellessa, kun ennen puolta päivää päästiin aloittamaan matkamme. Ja kuinka ollakkaan, vasta kymmenen aikaan illalla oltiin perillä. Taidettiin taas alkumatka taukoilla. Ainiin ja haettiin myös pienokaiselle uusi turva istuin. Ja leikiskeltiin Abc:n leikkipaikassa. 

Noh, mutta sellaista se on tuon pienokaisen kanssa matkustaminen.

Toinen hidastava tekijä oli myös selkäni, joka meni hieman pärstäleiksi lauantai öisen liukastumisen johdosta. Selkä on aivan jumissa ja autossa hyvän asennon löytäminen oli hankalaa. Ja vielä lisäksi siihen se, että en pystynyt poienokaista ollenkaan nostamaan.

Kotiin tultia oltin särkylääkettä ja menin melkein samantien nukkumaan.

Ainaki nyt aamulla on sellainen tunne, että selkä on hieman eilistä parempi.

Saa nähä, kun pienokainen herää. Pystyykö äiti syliin nostamaan.

Isi kun lähti jo töihin.

Mutta mitäs muuta

Päästiin siis takaisin autokyydillä, kun poikaystävä oli torstaina ajellut viikonlopun viettoon Helsinkiin ja siinä samassa sitten hakemaan meitä. 

Ja olihan meillä ihana yhteinen viikonloppu sukulaisten parissa.

Pienokainen päästi toisen mummin ja vaarin kanssa leikiskelemään, äidin ja isin kanssa Helsinkiä ympäri käppäilemään, viettämään serkkupojan rippijuhlia, näkemään kummejaan ja isin ystäviä.

Ja vaikka mitä muuta kivaa.

Ihana reissu takana. Puolitoista viikkoa.

Nyt tavaroita purkamaan.

Ehkäpä se matkaväsynyt pienokainenkin kohta heräilee äidin kanssa aamupalalle.