Postcrossing

Pikkuinen sai tänään esimmäiset ruokalaput mummilta postista. Ihania ovat. Niitä päästään nyt kokeilemaan, kun aloitetaan soseiden syönti. Viikonloppuna luvassa kokeulukerta numero yksi. Perunalla ollaan päätetty lähteä liikenteeseen. Saas nähä miltä se ensimmäinen lusikallinen maistuu.

Muutama viikko sitten saatiin myös pikkuisen ihka ensimmäinen auto. Ja vielä hieno sellainen. Kyllä kelpaa tällä puu autolla prömistellä lattialla kuvitteellisia ajoratoja pitkin.

Ja itse olen taas hurahtanut postikortteihin. Sekä niiden lähettämiseen, että niiden askartelemiseen. Tänään kauppareissulla nappasin mukaani viitisen uutta postikorttia, jotka aijon lähettää maailmalle postcrossingin kautta. Olen ollut tässä harrastuksessa mukana nyt vähän yli vuoden ja voin sanoa, että on ihanaa tulla kotiin, kun postiluukusta voi kurkistaa kortti Austraalian aavikoilta, Saksan maaseudulta tai Kiinan suurkaupungista. Jääkaappi on jo moneen kertaan sommiteltu uudestaan mitä eksoottisimmilla korteilla. Viimeksi tänään.

Ja omia viime päivien aikana askartelemiani kortteja. Kuvat leikattu kirjaston poistomyynnistä löydetyistä lastenkirjoista ja niihin tuunattu kehykset.

To know more - http://www.postcrossing.com/

Elmeri 5kk

Tänään pienokaisemme täytti hurjan hurjat 5kk!

Ja se tunne, kun on suunnitellut leipovansa jotain hyvää juhlapäivän kunniaksi ja netistä etsiskellyt herkullistakin herkullisemman reseptin, käynyt kahteen kertaan kaupassa metsästämässä aineksia ja sitten leipoessa kaikki mitä voi menee pieleen ja lopulta koko leivos on niin epäonnistunut , että ei auta muu kuin suoraan roskiin ja äitin olo on pelkästään turhautuneempaakin turhautuneempi.

Mutta illalla uusi yritys ja sämpylöitä kehiin. Parempi onni tällä kertaa.

Eroahdistusta

Meidän pikkuisella on nyt meneillään vierastamiskausi pahimmillaan. Kun vieraita on kylässä, on turvallisinta heitä tarkkailla äitin sylistä pienen välimatkan etäisyydeltä. Ja jos pikkuinen istuskelee sitterissä jonkun vieraan sattuessa tulemaan kylään, niin voih sitä iskuista huutoa. Äitin pitää siis rynnätä paikalle pelastamaan tilanne ja rauhoittelemaan naama punaisena kirkuvaa pienokaista.

Toinen eroahdistustilanne syntyy usein kun olen kahdestaan pikkuisen kanssa kotona. Silloin hän ei viihdy hetkeäkään yksin. Välillä kun esimerkiski siivoan tai yritän pikaisesti vessassa käydä, niin alkaa kiljuminen. Ei tietenkään aina, mutta usein. Yksin ei tahdo olla, ei osaa ollam eikä siis oikein viihdy. Kyllä hän yksin touhuilee ja osaa leikiskellä, mutta yleensä vain kun joku aikuinen on turvallisesti lähettyvillä. 

Äitin pikkuinen höpöhöpö

Kun pimeän aika koittaa...

... on aika ottaa heijastimet käyttöön. Muistakaa siis kiinnittä vaunuihin heijastimet niin iltakävelyt taittuvat turvallisin mielin!

Turvallista matkaa toivottaen:  kzzkzz ja pikkuinen

Aamupäivän lukuhetki

Aamulla äiti kerkesi juuri lukea lehden loppuun ja juomaan kupillisen kahvia, kun pikkuinen ilmoitti olevansa hereillä. Sielä se äidin auringonpaiste möyri sängyssä silmiään hieroen. Aamutoimien jälkeen leikiskeltiin ja lueskeltiin yhdessä kirjoja. Itse ihan yllätyin, kuinka pikkumies tarttuu jo samantien kirjaan, kun sen avaan hänen nähtävillään. Tarttumisote on kehittynyt älyttömän nopeaan tahtiin. Aina kun jotain kiinnostavaa näkyvillä siitä koitetaan saada kiinni ja parhaimmassa tapauksessa saada syötyä. Esimerkiksi yks aamu join kahvia pikkumiehen istuessa sylissä ja yhtäkkiä joku tarrasi kupista kiinni. Ei olisi tapahtunut muutamia viikkoja takaperin.

Kysymys soseruokailusta

Matkakertomukset olen nyt tänne saanut päivitettyä. Huh, nyt on sekin saatu tehtyä. Tosiaan viime tiistaina ajeltiin koko päivä takaisin pohjoista päin ja keskiviikko aamulla oli meillä 4kk neuvola. Sielä kaikki sujui hyvin. Pikkuinen oli jo yli kahdeksan kilo painoinen ja pituuttakin oli yli keskikäyrän, 67cm. Hyvin on siis kasvanut. Neuvolan yhteydessä oli myös lääkärin tarkastus ja sieläkin kaikki sujui mitä parhaimmin.

Mutta itse hieman hämmennyin, kun yhtäkkiä neuvolatäti kysyi, että ollaankos me jo soseita kokeiltut. Ei olla, ei. Seuraavaksi hän kysyi, että ollaanko ajateltu milloin aloittaa kokeilut ja millä ollaan ajateltu aloittaa. Olisiko se jokin kasvissose vai kenties perunaa? Olin ihan hämilläni. Juu ei olla asiaa vielä ajateltu eikä tietoa millä aloitettaisiin.

Tottakai olen aina tiennyt, että sitten kun pikkumies kasvaa, niin jossain vaiheessa alkaa kiinteän ruuan vaihe. Pelkkä maito ei riitäkkään enää ravinnoksi ja ei kun soseita kehiin. Olen sen kyllä tiedostanut, mutta hämmennyin siitä, että aika menee näin nopeasti ja nyt olisi jo aika kokeilla soseita. Minulla oli jostain syystä sellainen mielikuva, että sitten kun sen aika alkaa, niin neuvolassa opastetaan alkuun "nyt olisi hyvä aika aloittaa soseiden syönti...katsotaanpas mistä voitaisiin aloittaa" ja sit rataa. Mutta mutta.

Millä te olette soseiden syöttämisen aloittaneet? (Meidän pienokainen on nyt perjantaina 5kk ikäinen)
Ja millaisella soseruualla kokeilut on aloitettu?
Entäs kuinka usein niitä olette syöttäneet?

Matkakertomus osa nr. 5

Päivä 10. Lauantaina poikaystäväni oli viettämässä veljensä yllätys polttareita. Siinä siis syy siihen, että tultiin jo nyt takaisin Tallinnasta, muuten oltaisiin kyllä kauemminkin viihdytty. Mutta mutta poikaystäväni oli siis polttareita viettämässä koko lauantai päivän. Tai noh ei nyt ihan koko päivää. Kävi nimittäin sillä tavalla, että polttarit alkoivat kymmeneltä aamulla. Itse olin juuri silmiä availemassa, kun poikaystäväni teki jo lähtöä. Meillä oli tiedossa kiva Helsinkipäivä kahdestaan pikkumiehen kanssa. Heräiltiin katselemaan aamupiirrettyjä ja lähdettiinkin melkein samantien aamukävelylle. Tarkoituksena oli mennä ostamaan aamupalaa, jääkaappi loisti tyhjyydellään ja miten päivä voisikaan alkaa ilman kahvikupillista paahdetun voileivän kera. Siispä kauppaan ja mars.

Kauppareissulta palattuani en kuitenkaan saanut ulko-ovea auki. En sitten millään. Yritin ove työntää ja vetää minkä voimistani pystyin, mutta ei. Kääntelin ja vääntelin avainta joka suuntaan, mutta mitään ei tapahtunut. Vartin oven kanssa tapeltuani uskaltauduin soittamaan poikaystävälleni, että apua en pääse sisään. Pikkuinenkin oli juuri herännyt uniltaan ja varmasti kohta nälkänen, enkä minä pääse mitenkään sisälle. Onneksi poikaystävä ei ollut liian kaukana, joten pääsi helposti lähtemään pelastamaan avutonta äitiä hädässä.

Polttareiden vietto keskeytyi siis hetkellisesti, mutta kun oltiin päästy sisälle ja saatu yhdessä syötyä aamupala, lähti poikaystävä takaisin polttareiden viettoon ja me jatkoimme päivän viettoa uskaltamatta lähteä enää ulos, jos vaikka ei päästäisikään uudestaan sisälle. Mutta meillä oli ihana päivä. Leikiskeltiin ja lauleskeltiin ja ei aikaakaan kun oli jo iltamyöhä ja poikaystävä palasi takaisin luoksemme.

Päivä 11. Sunnuntaina käytiin aamupalan jälkeen vierailulla poikaystäväni veljen ja hänen tulevan vaimon luona (häät ovat marraskuussa <3) Ihasteltiin heidän ihanaa kaksiota Kallion sykkeen keskellä. Olohuoneessa ihanan vihreät seinät, huoneet täynnä ihania yksityiskohtia ja toistaankin komeampia viherkasveja. Siinä samassa iski itsellekkin hurja sisustusvimma, että pakko saada omaakin kotia kivemman näköiseksi, enemmän kotoisammaksi ja oman itsensä näköiseksi.

Juotiin yhdessä kahvit ja syötiin ihanaa marjapiirakkaa. Pikkuinenkin sai sohvalla pötkötellä (kuten käänytyä ensimmäisen kerran vanhemmilta salaa) ja leikiskellä kummisedän ja tädin sylissä (molemmat ovat siis pikkumiehemme kummeja) Käytiin siinä samassa vielä yhdessä Kalasatamassa kävelyllä, jonka jälkeen syömään pelmeenejä venäläiseen ravintolaan. Ihanan mukava Helsinkipäivä, jonka kruunasi poikaystävän veljeltä saamamme uusi kone. Ja voih kyllä tällä ompulla kelpaa surffailla.