Matkakertomut osa nr. 4

Päivä 7. Keskiviikkona suunnattiin taas kohti keskustaa aamupalan jälkeen. Käytiin lastenmaailmassa katselemassa ja kaubamajassa katselemassa pikkumiehelle uusia vaatteita. Matkaan saatiin ainakin kahdet eri yöasut, punavalko raidallinen body, ihanat vihreät lapaset ja pingviinisukat. Pienen shoppailutuokion jälkeen siirryttiinkiin kahvilaan juomaan lämpimät kupposset kahvia croissantin kera. Samalla pikkuinenkin sai hetken pomppia ja temppuilla, ennen kuin nälkä yllätti hänetkin.

On se pikkumies kyllä hurjasti kehittynyt ja kasvanut. Ikää on nyt neljä ja puoli kuukautta ja osaa jo vaikka mitä. Uusin juttu on kehittynyt kyky tarttua esineisiin. Itsekkin ihan yllätyis Tallinnan reissulla humattuani, kuinka taitava pikkuinen onkaan. Osaa tietoisesti tarttua esineisiin ja nyrkki löytää suuhun samantien. Kirjaakin kun luettiin, tarttuivat siihen molemmat kädet samantien. Piti heti päästä tutkiskelemaan ja maistelemaan. Myös vatsallaan jaksaa olla kauemmin kuin ennen ja kykenee samantien erottamaan mistä suunnasta jokin ääni tulee ja kääntämään pään sinne suuntaan. Esimerkiksi kääntää päätä ylöspäin istuessaan jonkun sylissä nähdäkseen henkilön kasvot. NIIN ja tuntuu siltä, että pikkuinen kykenisi jo melkeen huoneen toisesta päästä tunnistamaan äitinsä tai muiden ihmisten kasvot. Katsoo silmiin ja hymyilee, vaikka on niin kaukana. Uskomatonta!

Illalla pikkuinen jäi hetkeksi mummille hoitoon, kun me poikaystävän kanssa kävimme kahdestaan pienellä kävelyreissulla katulamppujen valaisemassa Tallinnassa. Pyörittiin vanhassa kaupungissa, katseltiin näyteikkunoita, valokuvailtiin ja nautiskeltiin yhdessä olosta. Kävelyreissun päätteeksi käväistiin vielä african kitchenissä juomassa mango smoothin ja kahvia.

Päivä 8. Torstai päivä on toivoa täynnä. Niin oli tämäkin torstai. Aamupalan jälkeen taas suunta keskustaan pyörimään ja kahvittelemaan. Itse kävin vielä päivällä mummin ja isän hoitaessa vauvaa jalkahoidossa paikallisessa kauneushoitolassa, voih mitä luksusta.  Ihanan rentouttavan jalkahoidon jälkeen oli hemmoteltuakin hemmoteltu olo ja sen kruunasi vielä Dubliners, ravintola johon suuntasimme seuraavaksi syömään. Maailman herkullisin kanasalaatti kolmella eurolla, ei kyllä suomesta löytyisi.

Pikainen kauppakierros vielä ruuan jälkeen ja takaisin asunnolle viettämään iltaa saunomalla ja katselemalla aluksi ihanaa ja lopuksi kauhistuttavaa ranskalaista trilleriä.

Matkakertomut osa nr. 3

Päivä 6. Tiistaina alkoi reissaamisen toinen osa, kun puolen päivän paikkeilla lähdimme junan ja bussin saattelemana kohti länsiterminaalia. Kerrankin pääsimme lähtemään ajoissa, eikä terminaalille tarvinnut juosta kelloa minuutin välein vilkuillen, niinkuin useimmiten on käynyt. Mutta nyt päästiin ilman sen kummempia sähläämisiä terminaalille asti, saatiin liput ja pikkuinen pääsi ensimmäiselle laivamatkalleen.

Laivasta löysimme mukavan istumapaikan rauhallisesta kahvilasta, jossa viihdyimmekin koko matkan ajan. Pikkuinenkin nukahti päiväunille aaltojen leppoisasti keinuttaen, hetken ihmeteltyään ja saatuaan puoli pulloa lämmintä maitoa.

Satamassa meitä vastassa oli poikaystäväni äiti, jonka luokse majoituimme koko Tallinnan reissun ajaksi. Päästyämme eroon liiallisista matkatavaroista, suuntasimme oitis syömään vanhaan kaupunkiin. Ihanaan intialaiseen ravintolaan. Paikka oli kerrassaan upea, pienellä rauhallisella mukulakivi kadulla vanhassa kaupungissa, syrjässä liikenteen hälinältä. Ravintola oli upea. Tuoksukynttilöiden perhemä tuoksu, paljon punaisia ja violetteja kankaita, pehmeitä penkkejä, koristetyynyjä, upeita kynttilänjalkoja...rakastuin oitis! Ja ruokakin oli hyvää. Tulista kanaa ja riisiä, joiden makua pehmentämässä lasillinen mangojugurttia. Namm.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä pienellä kaupunkikierroksen ympäri vanhan Tallinnan, jonka jälkeen takaisin asunnolle maistelemaan mummin leipomaa omenapiirakkaa saunan kera.

Matkakertomus osa nr. 2

Päivä 4. Sunnuntai oli leppoisaakin leppoisampi päivä. Ihanan pitkä aamupala hesarin äärellä, jonka jälkeen kävelyretki paikalliseen Alppiruusupuistoon. Se on uskomattoman ihana paikka, erityisesti kukinnan aikana. Pieni puisto Helsingin melkseen keskellä täynnä satumaisia puita. Sellaista metsää ei ihan jokapaikassa näe. "Alueelle istutettiin vuonna 1975 yhteensä 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Jalostusohjelman tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto."Yksi ainutlaatuisimmista ja rakkaimmista paikoista koko Helsingissä. Sinä talvena, kun oltiin vasta muutama päivä poikaystäväni kanssa tunnettu, käytiin kyseisessä puistossa ruokkimassa oravia.

Tälläkin kertaaa vastaan hyppeli oravia, etsien ruokaa jokaisen puunrungon takaa. Kävelimme näköala paikalle, josta yhdessä pikkumiehen kanssa ihastelimme upeaa alppiruusumetsää ja seurailimme kolmen oravan kilpajuoksua puusta puuhun. Jos joskus sattuu olemaan Helsingissä aikaa, niin kannattaa tuolla piipahtaa, vaikkapa kesäisellä piknikillä tai talvisella metsäretkellä.

Päivä 5. Maanantai oli leppoisa välipäivä ennen tiistaista Tallinnan matkaa. Pakkailtiin ja käytiin videovuokraamossa lainaamassa Napapiirin sankarit, jota kumpikaan meistä ei vielä ollut nähnyt. Sitten ei kun leffa pyörimään ja paikalliseen pizzeriaan soitto. Ja niin kului maanantai ilta pizzaa ja jäätelöä herkutellen.

Matkakertomut osa nr. 1

Päivä 1. Ensimmäisen päivän vietin kotona, Espoossa vanhempieni luona. Pikkuinen oli väsynyt pitkästä edellispäivän ajomatkasta, joka näkyi jo aamupäivä kiukutteluissa ja huipentui illalla superväsymys kiukuttelu kohtaukseen, jolloin ei auttanut muu kuin tuudutella niin kauan, kunnes pikkuinen nukahti. Niin hurjaa väsymyskiukuttelua ei meillä aikaisemmin sitten olekkaan nähty. Vieras paikka, pitkä ajomatka takana ja uusia ihmisiä. Paljon kaikkea uutta lyhyen ajan sisällä. Onneksi osasin ennakoida ja viettää torstaipäivän rauhallisissa merkeissä kotona löhöillessä, pikkuista sylissä kanniskellessa ja uuteen paikkaan totutellessa.

Päivä 2. Perjantai oli jo parempi päivä, pikkuinenkin iloisesti hymyillä jaksoi. Aamulla käytiin äitini kanssa kaupassa ja illalla pikkuinen oli "ensimmäistä kertaa hoidossa" muutaman tunnin ajan, kun karkasin Helsingin keskustaan kahvittelemaan ja viettämään iltaa ihanien ystävieni seurassa. Onhan pikkuinen ollut ennenkin ilman äitiä, ehkä tunnin parin isän kanssa ja kerran aikaisemmin mummilla hoidossa muutaman tunnin, mutta sen koko ajan pikkuinen oli nukkunut. Nyt siis ensimmäistä kertaa ilta mummolassa...

Äiti kädet täristen matkasi bussipyskille odottelemaan Helsingin bussia, kun pikkumies jäi yksikseen mummolaan. Vaikka tarkoituksena ei ollutkaan tehdä pitkää reissua, niin pieni jännitys ja ikävä kihelmöi vatsanpohjalla koko reissun ajan. Mitköhän se tekee? Saakohan se syötyä? Onkohan silä hirmuinen ikävä äitiä? Osaakohan se nukahtaa muiden seurassa....?

Kotiin kymmenen aikaan palattua vastassa odotteli helpotukseksi iloinen pikkumies, juttelemassa mummin kanssa sängyllä. Ja hymy oli mitä hurmaavin äidin nähdessään. Ja ei mennyt, kuin puolisen tuntia, kunnes pikkuinen nukahti yöunille kiltisti äidin syleilyyn.

Oli kyllä ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Istuskella kahvilassa juomassa ihanaa chai-kaneli lattea, nautiskella illasta ja höpötellä niitä näitä. Ihan parasta. On kylä ollut ikävä niin Helsinkiä, pieniä kahviloita, kuin illanvietto ystävien parissa.

Päivä 3. Lauantaina vaihdettiin majoituspaikkaa Espoosta Helsinkiin, jossa poikaystäväni majaili. Aluksi ajattelin, että helposti voisin tästä junalla ja bussilla suunnata sinne vaunujen kanssa, mutta kun huomasin tarvittavien tavaroitteni määrän, soitin poikayställe, että voisikohan hän sittenkin tulla hakemaan meidät. Ja aamulla päästiin autokyydillä Helsinkiin. Pikkuinen näki isän pari päivän eron jälkeen, voi sitä jälleennäkemisen riemua ja onnea molempien silmissä.

Vietettiin ihana lauantaipäivä yhdessä muutaman poikaystävän kaverin vierraillessa. Illalla päästiin vielä pikkuisen kanssa kypyyn ja kruunattiin päviä nautiskelemalla suklaista jäätelöä kahvin kera kynttilöiden valaisemalla parvekkeella.

Pikaiset kuulumiset

Pikkumiehestä tai pienen perheemme seikkailuistamme ei olekkaan kuulunut mitään tällä blogissa pitkään aikaan. Ollemme olleet tai tarkemmin sanottua ollaan edelleen reissun päällä. Blogia olen kirjoitellut, mutta en vielä tekstejä julkaissut...niitä sitten kuvien kera kunhan päästään takaisin kotiin Pohjoisen Savon auringon alle. Tarkoituksena olisi tiistaina pakata auto ja hyvästellä pääkaupunkiseutu.

Tähän mennessä ollaan seikkailtu Espoossa, tapailu kavereita, kierrelty Helsinkiä, matkailtu laivalla Tallinnaan, vietetty ihania hetkiä vanhassa kaupungissa.....ja mitäs vielä. Paljon on tullut seikkailtua pikkuisen kanssa ympäri ämpäri. Kohta kahden viikon reissailu on ohi ja päästään rauhouittumaan kotisohvalle. Pikkuinenkin pääsee hetkeksi henkähtämään jatkuvasta reissaamisesta paikasta toiseen..

NIIN ja pitää vielä mainita se, että pikkumies kierrähti tänään ensimmäisen kerran ja teki sen vielä meiltä salaa. Olimme juuri kylässä poikaystäväni veljen luona, kun pikkuinen oli kierrähtänyt mahallaan ollessaan selälleen. Se tapahtui niin nopeasti, että kukaan meistä ei sitä huomannut. Taidettiin juuri yhdessä ihailla upeita huonekasveja, kun yhtäkkiä joku makasikin selällään sohvalla nyrkki suussa. Oli siinä kyllä ihmettelemistä. Koko illan olen pähkäillyt, että mitenköhän se kierrähti ja mitenköhän se tapahtui, olikohan se vahinko...ja ja sitä rataa. Äidin ylpeydenaihe.

Mutta palaillaan pian matkakertomusten kera :)

Love Kzzkzz