Kesämekko, haaveita ja neljäs kuppi kahvia. Niiden voimin eteenpäin.

Pääsykokeet ovat edessä maanantaina. Enää kaksi kokonaista päivää aikaa lukea. Kaksi kokonaista päivää valmistautua. Kaksi päivää aikaa jännittää ja toivoa parasta.

Olen saanut kaiken tarvittavan luettua niinkuin olin suunnitellut. Aikataulutus ja kärsivällisyys kannattivat. Kuitenkin on sellainen olo, että olisi pitänyt lukea enemmän. Panostaa enemmän, että pärjäisi. Mutta näillä eväillä nyt mennään. Pitäähän sitä ainakon yrittää. Jospa se onni potkaisisi. Ainakin toivoa voi. 

Vaikka ei tänä vuonna kutsua tulisikaan, aijon ehdottomasti yrittää uudelleen. Koska koen, että tämä on se mun juttu. Tästä minä oikeasti pidän ja tästä minä nautin. Tätä minä tarvitsen.