Elmusta on tullut tässä muutaman viime viikon aikana hieman omatahtoisempi kuin aikaisemmin. Jos hän ei saakkaan jotakin mitä hän haluaa, se kyllä kuuluu. Kuten esimerkiksi jätskiä heti siltä istumalta kun sitä tekisi mieli. Tai vaihtoehtoisesti ei pääse jonnekkin paikaan, mihin haluisi mennä. Kuten esimerkiksi parvekkeelle, minne Elmu olisi jatkuvasti halukas menemään. Elmu haluaa myös itse päästä avaamaan ulko oven, kastelemaan kukat, hakemaan aamulehden, keittää puuron ja etsimään puhtaan vaipan eteisestä. 

Mutta vaikka pientä uhkammuukka onkin esiintynyt, on se Elmu silti maailman suloisin poika. Ja uutena piirteenä ollaankin huomannu se, kuinka liikuttava Elmu osaa välillä olla. Esimerkiksi yks aamu käytiin puistossa kevereiden kanssa laskemassa liukumäkeä ja kun mentiin kyseiseen puistoon vielä illalla, ei kavereita näkynytkään. Elmu katsoi äitiä surullisin silmin ja sanoi "kaveri ei tullu. Kotona nukkuu". Tai kuten viime viikolla isin hakiessa Elmun päiväkodista. "Äiti ei tullu"

Elmu rakastaa myös liukumessä laskemista. Varsinkin silloin, kun äiti laskee mukana. "Äiti tuu mukaaaaaaan!". Eilen Elmu oppi myös isommilta kavereilta sen, miten liukumäen voi laskea alas myös mahalteen. Nyt sitten ei liukumäestä alas tullakkaan muuta kuin kädet edelä.

Mutta nyt äiti menee keittämään kahvia ja valmistautumaan kerho iltaan. Kiirettä pitää, mutta kerkesipä sitä hetkeksi alas blogin äärelle istahtamaan.