Poika joka tykkää palikoista

On ollu taas sellainen päivä, kun olen moneen kertaan yhtäkkiä tajunnut, että hei tuo poika on taas kasvanut ihan mielettömästi. Ihan on jo iso poika. Muutaman päivän päsätä tasan vuos ja nelijä kuukautta. Esimerkiksi tänään juotiin yhdessä päivällä vihreää teetä ja mussutettiin juusto-kinkku-voileipiä mennen tullen. Sen jäkeen Elmu leikki palikkaleikkejä ja sai kaikki palikat oikeisiin koloihin. Ja melkeinpä kaikki autopalapelin palat loksahtivat kohdilleen. Ja illalla tehdessäni Elmulle ruokaa sanoin, että "hei äiti lähtee sitten kohta jumppaan niin jäät vähäksi aikaa isin kanssa kotiin. Äiti käy jumpassa ja tulee sitten kohta taksisin". Tähän Elmu vastasi että "joo" ja osoitti ikkunasta ulos. Sanoin vielä, että "äiti rakastaa sua", jonka jälkeen Elmu antoi pusun ja vilkutti. Se on kyllä ehkä maailman ihaninta. Kun tuo pieni söpöläinen antaa halin tai pusun. Muistan, kuinka raskaana ollessani mietin, että miten ihanaa se olisikaan, kun oma lapsi tulisi antamaan pusun ja lämpimän halauksen. Ja nyt sen tiedän. Ja se, jos mikä on ihan parasta.

Ihanaa on myös se miten hyvin Elmu pärjää isin kanssa äidin ollessa poissa. Elmu ymmärtää, että äiti lähtee hetkeksi aikaa ulos, mutta tulee onneksi ihan kohta takaisin ja sillä aikaa meillä on isin kanssa omia kivoja leikkejä. Enää ei tarvitse äidin lähteä ulos huolestuneena, kun pikku Elmu tulee joka kerta ovelle iloisesti vilkuttelemaan. Tänäänkin nuo kaksi olivat poissa ollessani saaneet iltapalan syötyä, käyneet ulkona sade kävelyllä ja kotiin tultuani pomppivat sängyllä odottamassa nukkumatin saapumista.

Niin ja noista palikkaleikeistä piti kertoa vielä sen verran, että Elmu on ruvennut tykkäämään niistä ihan valtavasti. Varsinkin nyt, kun suurin osa paloista menee jo omille paikoilleen. Kolmiot kolmion muotoisista aukoista ja neliöt omista. Ja sitten onnistuttua taputetaan oikein muikean hymyn kera. Ja yhtä, punaista ja kahvallista palikkalaatikkoa Elmu kantaa usein mukanaan. Huoneesta toiseen lastaten siihen mukaan kaiken maailman aarteita. Ja yksvuotis lahjaksi saatu autopalapeli on myös ehdoton suosikki. Sitä aletaan rakentamaan heti aamusta ja vielä viimeisen kerran piipaa-auto omalle paikalleen ennen nukkumaan menoa.

 Elmu on tässä viime päivien aikana oppiut sanomaan JOOO. "Haluatko Elmu maitoa""Joo". "Luetaanko kirjaa". "JOO". "Leikitäänkö autoilla". "AUTO JOOJOO Auto JOOJOO".
Uusia sanoja tämän lisäksi on esimerkiksi poppa. Se on muuten jännä, miten tuo poppa herättää lapsissa niin suurta mielenkiintoa. Kaikki mikä on poppaa on kiinnostavaa ja hauskaa ja sitä pitäisi päästä kokeilemaan. Edes vähäsen. Poppaa meillä on saunassa löylyä heittäessä. (Kun yks päivä Elmu kiipesi saunan laiteille istumaan, otti vesikauhan ja osoitti kiuasta. "PoppaPoppaPoppa.") Poppaa on myös uuni, jota Elmu käy osoittamassa sormella, kun nälkä iskee. Äitin kahvikuppiin pitäisi myös päästä sormet upottamaan.