Antaa auringon paistaa

Nyt kun on saatu ensimmäiset aurinkolasit hankittua, niin eipä enää aurinko häikäise.

Muutamassa liikkeessä käytiin tänään kerhon jälkeen kokeilemassa laseja.

Aluksi tavallisia, mustan ja harmaan sävyisiä laseja.

Niistä itse pidin valtavasti, mutta koska myyjä suositteli Julbon pehmeäsankaisia, molemmin päin istuvia aurinkolaseja, päädyin niihin.

Vaikka värivaihtoehdot eivät olleen ihan itselle ihan ne mieluisimmat, eikä juuri tuo ufoa muistuttava soikionmuotoinen linssikään, oli se kuitenkin hyvä ostos. Ehdottomasti paras vaihtoehto pienokaiselle.

Valittiin ruskean ja turkoosin sävyiset,

turvalliset, kestävät, mukavat ja käytännölliset lasit. Se niissä on tärkeintä. Näillä on hyvä paistatella niin kirkasta kevättä, kuin rannalla kuumaa kesäaurinkoa.

Sanoja ja leikkejä

Tänään taas sen huomasin, kuinka hyvin pikkuisella on jo muutamat sanat halussaan. Eli siis tietää ja tunnistaa, mitä jokin tietty sana tarkoittaa. Pienokainen tunnistaa tällä hetkellä esimerkiksi sanat 

Isi, äiti, Maga (meidän lemmikki lisko) lamppu, pallo, tutti, ei, nalle, pullo, isin sukka..

Jos esimerkiksi sanoo, että "Missä pallo?" Osaa pikkuinen heti etsiä lattialta pallon ja lähtee samantien ryöminään sitä kohti.

Ja ryömii jo muuten hurjaa vauhtia. Jos pistän pienokaisen vaikka olohuoneen lattialle ja lähden itse käymään keittiössä hakemassa jotain juotavaa, menee vain hetki, kunnes pienokainenkin on jo sinne tullut hurjaa vauhtia. Ja aina kynnyksen yli tultaessa osaa nostaa jalkoja sen verran, ettei polvet kolahda. 

Pitää vielä kertoa se, että tuola pikkuisella on oma ihana tapansa leikkiä pallolla.

Ensiksi ottaa pallon istuessaan käteen, jonka jälkeen tiputtaa sen jaloilleen ja alkaa hurjaa vauhtia potkiskelemaan molemmilla jaloillaan niin kauan, kunnes pallo jonnekkin vierähtää.

Se on niin maailman suloisin näky, kun tuommoinen istua köröttää lattialla paikoillaan, vain jalat vimmatusti heiluu. Ja vielä se ihana keskittynyt ilme. 

Parhaita leikkikaluja ovat tällä hetkellä pallon lisäksi myös kaikki keittiökaapit sekä niiden sisältö. Muutaman kerran on meinannut sormet jäädä väliin, kun kaappeja on niin innokkaasti availtu, mutta onneksi siltä ollaan vielä säästytty. Tosiaankin, painottaen sanaa vielä.

Niin ja pleikkaria pitäisi aina päästä näpertelemään ja peli/dvd laatikon sisältöä tutkimaan. Aina kun isin tai äidin katse välttää, on koko laatikko mullin mallin lattialla.

Ja tottakai kaiken maailman lamppujen piuhoja, sähköjohtoja ja kännykän latureita on kivaa repiä. Ne pitää nyt pistää hyvin piiloon, ettei pienokainen pääsisi niihin niin helpolla käsiksi.

Säilytystilaa näpertelytarvikkeille

Askartelypöydän värikkäät ja kuviolliset paperit, lukuisat korttipohjat, leikatut lehtileikkeet ja tarrat. Kaikki olleet aina ties missä pienissä kasoissa ja eri laatikon pohjiin kätkettyinä. Nytpä otin projektiksi saada niitä hieman järjestykseen tuunaamalla muutaman kaupasta ostetun pahvilaatikon avulla.

Maalasin, liimasin ja leikkasin.

Ja pienet ja ruskean sävyiset, lasten kirjallisuus klassikko teemaiset säilytyslaatikot ovat valmiina.

Sai taas tuota askartelupöytää hieman järjevämpään kuosiin. Nyt kun tavarat ovat paremmasa järestyksessä.

Ehkäpä nyt sinne pääsisi tekemään jotain keväistä. Maalailemaan pääsiäismunia, koristelemaan pajunoksia tai esimerkiksi jonkinlainen keväinen kranssi oven pieleen olisi kiva näperrellä.

Kun äiti leipoo

 Äiti päätti aloittaa sunnuntaisen aamun leipomalla foccaccia leipiä.

Kirsikkatomaatteja ja oliiveja siihen päälle

Ja väliin vielä vuohenjuustoa ja salaattia

Mumss kun oli hyvää leipää

Ja oli kyllä ihana tapa aloitta päivä.

Ruokaa on kivaa laittaa. Varsinkin leipoa.

Se on ihan parasta. Suolaisia leipäsiä ja sämpylöitä. Piirakoita ja pikkuleipiä. Täyttävää ja terveellistä syötävää sekä herkullisia naposteltavia.

Huonosti nukuttuja öitä

Enpä tiedä mistä lie johtuu, mutta pienokainen on nyt muutamana, oiskohan kolmena peräkkäisenä yönä nukkunut taas huonosti. Koko Helsingin reissun ja sen jälkeiset päivät nukkui todella hyvin, aamulla siinä kuuden seitsemän paikkeilla heräili aamumaidolle vasta ensimmäisen kerran, mutta nyt on taas heräillyt yöllä jatkuvaan tahtiin. 

Eikä oikeastaan heräillyt edes välttämättä syömään, vaan möyrinyt sängyssä tunnin parin välein äänekkäästi. Välillä olen herännyt siihen, kun pikkuinen on itkeskellyt, välillä vain pyörii kovaan ääneen ja odottanut, että saa äidin kädestä kiinni, jonka jälkeen hetkeksi nukahtaa. Ja taas sama saattaa toistua puolenkin tunnin päästä. Maitoakin olen koittanut tarjota ja se on kyllä kelvannut, mutta tuntuu, että möyrimisen syy olisi jokin muu kuin nälkä.

Nukahtaminen on myös ollut hieman aikaa vievää puuhaa. Parisen kymmentä minuuttia menee siinä, kun pienokainen myörii silmät kiinni kunnes nukahtaa. Etsii hyvää astentoa, hakee äitin kättä, silitystä ja kosketusta. Ja iltaisin heräilee useaan otteeseen ennen kuin saa kunnolla unen päästä kiinni. 

Ja tästä yöllisestä heräilemisestä on myös päivisin nyt nukkunyt hieman useammin. Mitä nyt esimerkiksi tänään. Kello on nyt suunnilleen kymmenen aamulla ja heräiltiin pienokaisen kanssa seiskan aikaan. Ja nyt se jo nukkuu toisia aamupäikkäreitä olohuoneen sohvalla.

Kun niskaa kokeilee niin tuntuu, kuin olisi hieman lämpöä. Mittasin kuitenkin kuumeen ja se näytti sen 37 astetta. Eli kuumetta ei pitäisi olla. Mutta kipeältä himena vaikuttaa, ainakin näistä yömöyrimisistä päätellen. Ehkä flunssaa. Ehkpä maha kipristelee. Mitä lie.

Toivottavasti ei mitään sen kummempaa, eikä mikään hirmuinen flunssa aalto iskisi. Voi meidän omaa pienokaistamme. ♥ 

Vielä muutamia kuvia..

..viikon takaisesta matkastamme.

Perjantaista päivää

Selkäkivut ovat nyt melkeen tipo tiessään. Ihanaa. Jaksan nostaa pienokaista mielin määrin, eikä selkä kramppaile enää seisomaan noustessa. Pieni nuhan tynkänen siinä sivussa tuli eilen illalla, mutta eipä anneta sen haitata. Varsinaan kun olo on jo hieman helpottunut eilisesta, tuo toinen kun oli tänään aamulla niin ihana ja kävi ennen töihin menoa apteekissa hakemassa lääkkeitä. 

Eipä siis vaivannut tukkoinen nenä enää ja päästiin pienokaisen kanssa käymään torilla. Nimittäin maalaimarkkinoilla. Sinne kun oli pakko päästä heti aamusta piipahtamaan. Toreilla kun on niin ihana pyörähtää. Niissä kun vallitsee jotenkin niin maanläheinen, ystävällinen ja viihtyisä tunnelma. Oli makkarakojuja, hunajaa, kasoittain karjananpiirakoita, pakaste mustikoita, hilloja..

Mitään en kuitenkaan tällä kertaa ostanut, mutta jäin kylläkin himoitsemaan niitä tyrnihilloja ja ohrapiirakoita. Jospa sitä huomenna kävisi taas vielä pikaisesti torilla piipahtamassa.

Ainakin siinä tapauksessa, jos olisi vähän parempi sää kuin tänään. Oli nimittäin aika kylmää ja tuulista. Jospa ne aurinkoiset päivät sieltä taas pian tulevat. Katsoin, että maanantaillekkin olisi jo aurinkoa ja muutama plussa aste luvattu. 

Sain myös tänään yllätyksekseni kätkijät elokuvan. Siitä olen jo ties kuinka pitkään haaveillut ja unelmoinut. Eilen oli dvd:n julkaisupäivä ja ajattelin, että pitäisiköhän mennä samantien kauppaan ostamaan. Tänään mietin samaa, mutta ajattelin, että säästän hieman rahaa ja ostan sen parin viikon päästä kun sitä on taas hieman enemmän. Mutta kun on tuollainen ihana poikaystävä joka sen toi. Enkä malta odottaa huomista. Silloin se katsotaan. Ihana elokuvapäivä huomiselle luvassa. En malta odottaa. Varmasti ihan mielettömän hyvä ja ihana elokuva

Pienokainen on taas ollut niin maailman ihanin. Sillä on hirmuisesti omia leikkeja. Hetken se saattaa olohuoneen lattialla heitellä palikoita toisiaan vasten, sitten se näkee pallon ja lähtee sitä vierittämään äidille ja ei aikaanaan, kun konttaa jo kohti kylpyhuonetta etsiskelemään kylpylelula. Niistä kun lähtee niin kivoja ääniä.

Pienokainen touhuaa ja menee huoneesta toiseen. Hirmuista vauhtia. Osaa ryömiä kynnysten yli ja kurottautua kaappien alahyllyille. Murustelee maissinaksuja ja pureskelee porkkanaa. Leikkii jäätelöautolla ja selailee kirjoja. Haluaa aina syliin päästyä mennä parvekkeen ovelle katselemaan ulos ja repimään verhoja. Ja ihan lempileluja on äitin korut. Ne se repii aina kädestä kun vain mahdollista.