Rentoa kerhoilua

Tänään aloitettiin uus kerho, joka on tarkoitettu 6-12kk vauvoille sekä heidän äideilleen. Kerho toimii Mannerheimin lastensuojeluliiton ylläpitämällä perhetalolla ja meidän ryhmämme kokoontuu joka torstai aamu. Ryhmä on ollut pystyssä jo viime syksystä lähtien, mutta itse liityin mukaan ensimmäisen kerran vasta tänään.

Samassa talossa toimii myös perhekahvila, jonne voi halutessaan perheen pienimpien kanssa mennä ruokailemaan, kahvittelemaan, leikiskelemään, tapaamaan muita äitejä tai muuten vain viettäämään aikaa.

 Saavuimme talolle, pääkadun varrella olevaan vanhaan puiseen rakennukseen vähän vaille kymmenen. Parkkeerasin vaunut suuren lumikinoksen eteen, nappasin pikkuisen syliini ja hetken keräilin rohkeuttani astua sisälle. Jännitys osottautui kuitenkin turhaksi, kun vastassa meitä odotti lämmin ja kotoisa tunnelma.

Iso huone, jossa oli turkoosi keittiö ja sen edessä kahvilan tiskipöytä, esillä tuoreita voileipiä ja pullia. Muutama pitkä keittiöpöytä ja pieni "olohuone nurkaa", jossa oli muutama sohva ja nojatuoli, sekä isot kirjahyllyt täynnä lelulaatikoita ja kirja. 

Ryhmän vetäjä tuli ottamaan meidän vastaan, jonka jälkeen päästiin sohvalle istahtamaan muiden, jo paikalla olevien äitien joukkoon. Pikkuinenkin pääsi samantien lattialle tekemään tuttavuutta uusien vauvojen kanssa. Paikalla meitä oli yhteensä muistaakseni kymmenisen äitiä ja vauvaa. Ikäjakauma oli yllättäen 4-8kk vaikka kyseinen ryhmä olikin tarkoitettu alunperin hieman vanhemmille vauvoille. Itse ainakin oletin, että meidän pikkuinen olisi yksi ryhmän nuorimmista, mutta kävikin toisinpäin. Taisi jopa olla kaikista vanhin, jos en väärin muista.

Aluksi meillä oli loruleikki, jonka jälkeen oli pieni esittely-fiilis-mitäkuuluu kierros. Sen jälkeen
höpöteltiin niitä näitä muiden äitien kanssa, jonka jälkeen jokainen kävi omaan tahtiin maalailemassa käden-, ja jalan jälkiä. Tunnelma oli siis viihtyisä, rento ja kodikas.

Vaikka onkin tällainen ryhmä, joka kokoontuu aina jonakin tiettynä päivänä johonkin tiettyyn kellon aikaan ja jokaisella kerralla on jokien tietty eirkoisohjelma, mennään ryhmässä jokaisen vauvan omaan tahtiin. Esimerkiksi tänään muiden maalatessa yksi vauva nukkui, muutama söi ja muutama pyöriskeli lattialla. Itselläni oli tuossa ryhmässä hirmu helppoa ja mukavaa olla. Ei ole mitään tiettyjä kellonajallisia aikataulua. Viihdyin siis todella hyvin uudessa ryhmässä. Ja niin näytti pikkuinenkin viihtyvän. Ehdottomasti ensi viikolla uudestaan. Ja ehkäpä jonakin lähipäivänä muutenvaan kahvilaan istuskelemaan.

Nyt meillä on sitten tiistaisin muskari, torstaisin tämä kerho ja lauantaina alkaa uinti. Ohjelmaa siis riitää.

Tänään on ollut kiva päivä

Koska...

Sain hetkeksi istahtaa sohvalle juomaan aamukahvia ja uppoutumaan ihanan kirjan pariin

Ulkona on ollut ihana pakkanen. Ihana talvi ja miellettömiä valokuvia

Aloitin uusien säärrystimien neulomisen

Kävin kaupassa sovittelemassa pipoja

Söin hyvää ruokaa

Katsottiin jakso dr.who:ta. (Ihan paras sarja mitä vain voi olla!)

Join lisää kahvia nammnammm

Huomenna aloitamme pikkuisen kanssa uuden kerhon

Kerho on suunnattu 6-12kk vauvoille ja heidän äideilleen.

Se kokoontuu joka torstai ja jokaisella kerralla on jotain erilaista puuhasteltavaa.

Kuten esimerkiksi huomenna askarrellaan ja piirrellään jalanjäkiä,

seuraavalla kerralla on luvassa loruleikkeja ja sitä seuraavalla kerralla vuorovaikutustanssia asiantunevan ohjaajan kera. En malta odottaa.

Ja lauantaina alkaa vauvauinti. Uikkaritkin ollaan saatu hankittua ja kotona kylpyveden lämpötilaa hiljalleen alennettu. Ollaan siis kaikin puolin valmiina uimaan.

Ainoa mikä hieman jännittää, on se vauvauinnin aika. Klo 08.00. Ja lauantai aamu.

Se tarkoittaa sitä, että herätä pitäisi siinä ehkä puoli seiskan paikkeilla, jotta keretään.

Puurot vaihtoon

Nyt löytyi puuro, joka pikkuiselle maistuu. Tänäänkin aamulla syötiin lautanen tyhjäksi alta aikayksikön.
Jo pitkään on ollut hieman hakusessa se hyvä ja maistuva puuro meidän vauvalle. Pikkuinen kun on välillä aika huono noita puuroja syömään.

Ihan aluksi koitin tavallisesta, "aikuisten" kaurapuurosta tehdä pikkuiselle ns. vellipuuroa, mutta se tupasi aina epäonnistumaan jostain syystä. Enkä sen pahemmin ole sitä alkuyrittelyjen jälkeen kokeillut. Korvikkeeksi ostettiin vauvojen omaa, jauhemaista kaurapuuroa. Sekä Piltti-, että Muksu kaurapuuro olivat kokeilussa

 Niitä käytettiin aika pitkään. Ihan hyvin ne maistuivat, varsinkin jos niihin sekoitti joukkoon marjoja, kuten esimerkiksi vadelmaa tai mustikoita. Kuitenkaan ne eivät aina näyttäneet maistuvan. Ja itseänikin vähän epäilytti tuollainen jauhemainen puuro.

Kaikista epämielyttävin puuro oli jauhemainen hedelmäpuuro, jonka kerran ostin kokeiluun. Kaurapuuro oli kotoa loppunut, eikä kaupassa ollut sillä kertaa muuta tarjolla, kuin jauhemaista hedelmäpuuroa. Noh ostin sen mielenkiinon vuoksi ja voin sanoa, että pari kertaa yritettiin sitä syödä, mutta oli sen verran pahan näköistä ja hajuista, että en olisi itsekkään sitä syönyt. Joten suosiolla koko paketti vain roskiin.

Nyt ollaan kokeiltu muksun käyttövalmiita puuroja, kuten neljän viljan puuroa ja puolukkaista puuroa. Ja ne ovat maistuneet. Niihin on sekä pikkuinen, että äiti ollut erittäin tyytyväisiä. NammNamm. Ainoana miinuksena on hinta. Käy kalliiksi, jos noita päivittäin aikoo syödä. Pitääpä lähipäivinä kokeilla sen tavallisen kaurapuuron keittämistä, ehkäpä se tällä kertaa onnistuisi. Se olisi kaikista helpointa, halvinta ja käytännöllisintä. Mutta tällä hetkellä näillä mennään.

Pikkuinen osaa ja oppii

Pikkuinen on oppinut paljon kaikkea uutta ja samassa joitakin hieman ihmeellistä ja huvittavia taitoja

Ensinäkin hän on oppinut tekoyskän. Välillä kun lattialla olo kyllästyttää, alkaa sieltä kuulua pientä yskintää "krööhh kröhh", joka sitten loppu samantien kun äidin katsekontakti löytyy. Yskiminen on myös ollut hauska leikki äidin kanssa. Pikkuinen istuskelee sylissäni ja ensin minä yskäisen, jonka jälkeen pikkuinen aloittaa samantien yskimisen. Sitä sitten jatketaan vuorotellen yskimistä niin kauan, kunnes äitin vatsalihakset kramppaavat. Sai isikin eilen kuvattua hienon 10-minuutin kotivideon. Pelkkää yskintää.

Yksimisen lisäksi pikkuinen osaaa matkia possua. SIiä se on kylläkin tehnyt jo monta viikkoa. Ehdottomasti paras ja viihdyttävin isän ja pojan välinen tapa kommunikoida.

Pikkuinen tunnistaa tällä hetkellä kolme sanaa. Isi, äiti ja Maga. Maga on siis meidän oma pieni liskolemmikkimme, jonka terraario komeilee olohuoneen sohvan takana. Magalla on ollut tapana joko köllötellä luolassa tai lämpölampun alla terraariossa, tai vaihtoehtoisesti juoksennella pitkin lattioita. Näin ollen Maga on tullut pikkuiselle tutuksi jo pienestä pitäen. Ja aina kun sanotaan Maga, pikkuisen kiinnostus herää, hän hymyilee ja kääntää päänsä kohti terraariota. Toivotavasti heistä tulee joskus parhaat kaverukset.

Pikkuinen osaa myös pyöriä lattialla hurjaa vauhtia. Nostettiin muutama päivä sitten olohuoneen lattian matto pois, jotta pikkuisella olisi enemmän tilaa pyöriä ja liikkumista harjoitella. Kovasti se jo yrittää kontalleenkin nousta, vaikka se ei ihan vielä näytä onnistuvan.

Ja samalla, kun lattialla liikkumisen taito on kehittynyt, on pikkuinen alkanut myös hieman enemmän viihtymään itsekseen. Tutkiskelee ja leikiskelee leluillaan ja esimerkiksi jos pyöriessä jalka osuu johonkin, kääntyy hän heti katsomaan, että "hei mihinkäs se jalkani osuikaan" ja alkaa tutkiskella kyseistä esinettä. On siis oppinut hyvin sekä kääntyilemään, että kurottauvumaan.

Sitten esimerkiski kun pikkuisen pistää ruokapöydän äärelle istumaan ja ruokalappu kaulaan, tietää hän oitis, että nyt on ruoka-aika. Oman lusikan nähdessään yrittää jo kurottautua sitä kohti suu ammollaan. Toisalta on myös niitäkin päiviä, kun ruoka ei maistu, ei sitten millään ja pikkuinen kääntää pään poispäin lusikasta aina kun mahdollista. Fiksu kaveri.

Niin ja päivällisen kohokohta on ehdottomasti se, kun saa päivän vitamiiniannostuksen. Silloin äiti käy keittiökaapista hakemassa lasisen D-vitamiinipullon ja pikkuisen suulle leviää oitis ehkä maailman iloisin ja levein hymy mitä vain voi olla. Vitamiineja nammnammm. Niistä meidän pikkuinen tykkää. Eipä ole tässä asiassa isäänsä tullut.

Vakeita kinoksia

Olohuoneen ikkunan ohi leijailevia lumihiutaleita ja kirkon takaa kimmeltävä aurinko.

Siinä syy lähteä sunnuntaiselle rantakävelylle heti aamupalan jälkeen.

Olin aivan innoissani. Pääsisin pitkästä aikaan ulos nappailemaan valokuvia.

Puin pikkuisen valmiiksi vaunuihin ja eikun oma takki päälle ja menoksi. Ainiin sitten vielä se kamera.

Mutta ääääää, olin unohtanut illalla laittaa akun lataukseen.

Noh eipä saanut kameraa matkaan, mutta joitakin kuvia sain kuitenkin napattua, vaikkakin puhelimen avulla.

Lauantai illan toilailuja

Mitä tänään koko päivä odoteltiin.

No tietenkin illalla alkanutta putousta.

Aluksi fiilistelin elokuvaa järki ja tunne isoäidin neliöitä virkaten.

Mielettömän ihana ja koskettava elokuva!

Ja putouksen alettua vaihdettiin kanavaa ja herkuteltiin kaappiin unohtunutta joulusuklaata.

Oli se kauan odotettu putous ihan hyvä, mutta ei kuitenkaan ihan niin hätkähdyttävän hauska, kun mitä oli odottanut. Antakaamme sille ensi viikolla uusi mahdollisuus.

Sitten vielä pannullinen vihreää teetä, hyvä kirja ja pikkuiselle pieni lautasellinen mustikalla maustettua puuroa.

LumiLumiii

On kyllä ollut ihanan täydellisen luminen päivä.

Tyyni sää, pieniä taivaalta hiljalleen leijailevia lumihiutaleita, tienvarsilla valkoisia ja koskemattomia kinoksia ja kaduilla pulkissa istuskelevia lapsia.

Pikkuinenkin pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään hetkeksi istahtamaan tuohon maagiseen lumihankeen.

Tietenkään hän ei siitä vielä paljoa ymmärtänyt, mutta iloisesti ympärilleen katseli ja ujosti hymyili.

En malta odottaa sitä aikaa, kun pikkuinen kasvaa ja lumiset kinokset ovat kuin suuri leikkikenttä, johon voi rakentaa lumiukkoja, komeita lumilinnoja, pieniä tuikkivia lumilyhtyjä, jättää jälkeensä lumienkeleitä tai leikkiä vaikka lumisotaa ja laskea kilpaa pulkkamäessä naapurin lasten kanssa.