Aamulla poikaystävän lähdettyä pistin kahvin kiehumaan ja kävin herättelemässä pikkuisen unten mailta. Unisena, hieman vastetahtoisesti silmiäänsä pikkuhiljaa availi ja sängyllä möyri. Nappasin pikkuisen syliin ja yhdessä lähdettiin aamutoimille, jonka jälkeen yhteiselle aamupalalle olohuoneen sohvalle. Siinä tunnin pikkuinen jaksoi valvoa, kunnes uni saapui ja ei aikaakaan, kun muutaman keinutuoli keinahduksen jälkeen hän vaipui takaisin kesken jäänneille aamu-unille. Silloin itse pääsin pukemaan ja valmistautumaan muskariin lähtöön. Pikkuisen herättämiselle aamulla oli siis syynä se, että hän kerkeisi vielä nukkua lyhyet päikkärit ennen kuin mennään puolilta päivin muskariin. Tänään se onnistui ja saatiin rauhassa heräiltyä ja syötyä, ennen kuin puettiin nallehaalari päälle ja lähdettiin temmeltämään kohti kulttuurikeskusta.
Mielettömän ihanaa oli olla muskarissa taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta olikin jo aikaa. Kaksi kertaa jäi välistä, kun oli se etelän reissu ja viime viikolla olikin muskari syyslomilla. Joten kolmisen viikkoa on viime kerrasta aikaa, enkä eilen illalla malttanut ollenkaan pysyä paikoillani, kun olin niin innoissani, että päästään taas muskariin leikkimään ja laulamaan.
Muskarin alettua lauleskeltiin hevoslauluja, joista siirryttiin taivaalla liiteleviin lintuihin ja tällä kertaa päästiin tallustelemaan kuin karhut. "Karhu nukkuu karhu nukkuu palvipesässänsä..." Itsellekkin tuli hieman nostalkinen olo, kun oman lapsuuden lauluja päästi lauleskemaan oman pienokaisen kanssa. Tuonkaan laulun olemassa oloa en edes muistanut ennen tämän päivän muskaria.
NIIN ja pitää vielä mainita se, että oma pieni liskommekin on viime pävien aikana ollut aktiivisella tuulella. Eilen pitkästä aikaa koputteli ikkunalla ja halusi päästä lattialle juoksentelemaan. Niin se ei olekkaan pariin viikkoon tehnyt, enimmäkseen viihtynyt luolassa möllöttäessä, syödessä ja nukkuessa. Ihan parasta, kun tuommoinen pieni otus vipeltää pitkin lattioita ja pomppii sohvalla.
