Omaa tietä etsimässä

Kotosalla lapsen kanssa oleillessa olen päässäni pähkäillyt omaa elämääni, omia tavoitteita ja unelmia. Mitä sitä haluaisinkaan tehdä. Mikä minua oikeasti kiinnostaa. Mikä minusta tulee. Mitä sitä voisikaan vielä opiskella ja tehdä. Haluaisinko lisää lapsia ja jäädä kotiin vielä muutamaksi vuodeksi. Vai käyda koulun loppuun ja mennä töihin. Vai vaihtaa kokonaan alaa ja tehdä jotain aivan muuta.

Näitä ajatuksia olen päässäni pyöritellyt tiuhaan tahtia viimeisen puolen vuoden aikana. Ja vaikka suunnitelmia ja ideoita riittää niin pää lyö silti tyhjää. Ajatukset ja suunnitelmat ovat sekaisin enemmän kuin koskaan. Kaikki ovet ovat vielä avoinna. Ja ehkä ihan hyvä niin, koska tällä hetkellä ideani ja suunnitelmani saattavat päivän aikana vaihdella laidasta laitaan.

Esimerkiski tältä näytti eilinen päivä

Aamulla:

"Mitä jos sittenki hankittaisiin lisää lapsia, Elmulle sisaruksia ja voisin olla koti-äitinä vielä muutaman vuoden. Ikä-erokaan ei olisi niin suuri. On tää kotona olo aika ihanaa ja kivaa. Mieti nyt... vois pikkusia hoitaa ja leikiskellä ulkona ja laittaa ruokaa. Eikä tarttis Elmunkaa mennä päiväkotii ja olis sisaruksia ja vauvoja..."

Päivällä

"Ähhh en mä jaksa olla kokoaikaa kotona. Kohta mulla alkaaki jo se koulu...Toivottavasti Elmulle löytyi joku maailman ihanin perhepäivähoitaja jostain tästä läheltä. Vitsi en malta odottaa, että se koulu alkaa. Saa tehä ryhmätöitä ja esseitä ja ja kouluruokaa ja projekteja ja kavereita. Jee pääsen näkee kavereita ja tekee tehtävii ja illalla jumppaan..."

Illalla

"Ei mua toi ala kyllä kiinnostakkaan ei sit yhtään. Ei oo mun juttu. Pitäsköhän sitä tehä jotai muuta. Vois vaikka jonnekki hakee ens keään yhteishaussa. Mihinköhän sitä hakis. Miltä kuulostais Jyväskylä? Onks Tampere hyvä? Onks Rovaniemi liian kaukana? No ei ainakaa tonne. Ehkä Helsinki ois aika jees..."

Ja tätä rataa

Mutta tämän hetkinen suunnitelma onkuitenkin se, että palaan tammikuussa (ÄÄääää JO muutaman viikon päästä) takaisin koulun penkille jatkamaan kesken eräisiä opintojani ja Elmu menee toivon mukaan perhepäivähoitoon ja on osittain mahdollisuuksien mukaan isin kanssa kotosalla. Ja siitä sitten katsellaan eteenpäin kuinka arki lähtee sujumaan ja miten omat opiskeluni lähtee käyntiin. Ja ei sitä koskaan tiedä, jos sitä jaksaisi muutamiin yliopistollisiin pääsykokeisiin keväällä valmistautua. Kiinnostusta ainakin muutamalle alalle olisi.

Joulua odotellessa

Täällä jo joulua kovasti odotellaan. Joka aamu avataan Elmun joulukalenteri, josta paljastuu pieni yllätys piristämään jokaista päivää. Ja onhan meillä myös pieni huovutettu joulukuusi ja muutama joulutähti keittiön ikkunalla. Unohtamatta parvekkeen jouluvaloja, adventti kynttilöitä tai isin tekemää jäälyhtyä. Pulkkakin ollaan hankittu ja sillä käyty mäkeä laskemassa. Ja leivottukkin on, niin pipareita, kuin joulusämpylöitä. Ja iltaisin juodaan kupillinen jouluteetä ja välillä käytään kaapista hakemassa muutama manteli.

 Mutta silti ei ole vielä niin jouluinen olo kuin voisi olla. Tai ainakaan niin jouluinen olo, kuin kuvittelisin itelläni jo tässä vaiheessa olevan. Sitä vain odottaa, että pääsi jo oikein kunnolla joulun viettoon. Nimittäin sinne Helsinkiin ja Tallinnaan. Ajatukseni, suunnitelmani ja haaveeni ovat jo sielä. Jos hyvin käy niin päästään jo heti ensi viikon alussa matkaamaan Helsinkiin muutamaksi viikoksi joulun viettoon. Sitä kovasti tässä nyt odotellaan. Että pääsisi jo perhettä ja ystäviä tapaamaan sekä suuren kaupungin jouluvaloja ihastelemaan ja joulukauppoja kiertelemään. Sitten sitä voisi päästä oikein toden teolla kiinni joulufiilikseen.

Elmu ja muutama päivä sitten ostettu uusi talvitakki

Liskolle ystävä

Elmu sai muutama päivä sitten joulukalenterista dublo krokotiilin ja kuten meidän perheessä on tapana, kaikkia liskon ja krokotiilin näköisiä otuksia kutsutaan nimellä Maga. Oman pienen lemmikki liskomme mukaan. Tänään Elmu halusi laittaa tuon krokotiilin Magan terraarioon. Näköjään halusi, että Magalla olisi kaveri. Ja niinhän me sitten laitettiin Magalle kaveri, jottei olisi isossa terraariossa niin yksinäistä.

Muumeja ja yksi ihahaa

Joulukalenterin luukut 4, 5 ja 6. Pieni hevonen, punainen auto ja muutama muumitarra.

Päivä kolme

 Enkeli tuomassa valoa

 Ja äidin tekemä tähti

 Joulukalenterista löytyneet norsu ja krokotiili 

 Päiväunilla nallen ja norsun kanssa

 Musiikkia joulun odotteluun

Kalenterin toinen luukku

Ensimmäinen adventtisunnuntai aloitettiin sytyttämällä ensimmäinen kynttilä laulaen aamupala pöydässä. Sen jälkeen olikin vuorossaan  joulukalenterin avaaminen. Tänään olivat tontut tehneet Elmulle kalenteriin pienen arvoituksen. Kun kalenteri avattiin, sieltä löytyi piirretty kuva imurista. Elmu tunnisti kuvan heti "immmu"ja osoitti meidän keittiön nurkassa majailevaa imuria. Käytiin yhdessä kurkkaamassa imurin taakse ja sieltä löytyikin puinen palapeli tunttulakin alta.

Aamupalan jälkeen isi lähtikin pariksi päviäksi kouluun muutaman sadan kilometrin päähän ja me Elmun kanssa jäimme kahdestaan viettämään täydellisen talvista adventtisunnuntaita. Sää oli tänään mitä mahtavin. Upea pakkanen, hento lumisade, jalkojen alla narskuva lumi ja kultaiset auringon säteet. Tällaiset päivän saavat taas sisäisen talven rakastajani heräämään. Siksipä käytiin tänään ulkona muutaman kerran kävelyllä ja illalla vielä kerhotalon pikkujouluissa. Sai Elmukin syödä oikein ison kulhollisen joulupuuroa, lauleskella joululauluja ja kaiken huipuksi joulupukilta pienen paketin.

Joulukalenteri ylläri

 Varmaankin jo lokakuun puolella aloin suunnittelemaan joulukalenteria Elmulle. Sitä kun en millään malttanut odottaa, että pääsen väkertämään Elmulle pienen joulukalenterin ja tonttumaisesti piilottamaan sinne joka aamu pienen yllätyksen. Päätin tuolle pienelle puoltoista vuotiaalle tehdä laatikkomaisen joulukalenterin. Se kun ei vielä numeroista välitä ja laatikko on helppo Elmu itse avata. Ja kun se on se sama tietty laatikko johon joka aamu pääsee kurkistamaan, muistaa ja tunnistaa Elmu sen varmasti jo ensimmäisen aamun jälkeen.

Tässä muutaman viime viikon ajan olen kaupoista sivusilmällä metsästellyt kivoja pieniä ylläreitä Elmun joulukalenteriin. Tähän mennesssä olen löytänyt erilaisia pieniä palapelejä, tarroja, pieniä autoja, pienen barbababan, muumeja ja keksejä. Ihan mielettömän hauskaa puuhaa tämä koko kalenterin väsääminen ja suunnittelu. Varsinkin kun se on omalle rakkalle pojalle.

Ja kaikki se äidin malttamaton ja innostunut odotus palkittiin tänä aamuna, kun Elmu sai avata kaleterin ensimmäisen luukun. Ennen puuroa käytiin avaamassa joulukalenteri laatikko ja sieltä löytyi pieni kilpa-auto. Olisittepä näheet sen ilmeen. Muuta ei äiti voisi jouluksi toivoa, kuin tuon pienen suloisen ja onnellisen hymyn. Rakastan.