Kiitos iltapuuron

Meilläkin on alettu nukkua pidempiä yöunia. Kuukausi sitten ihmettelin, että kuinka se meidän pikkuinen ei nuku pitkiä yöunia. Tai kyllä nukkuu sen 8-9h, mutta heräillee pari kolme kertaa yöllä syömään. Nyt sitten muutama viikko sitten ruokailuun lisättiin se iltapuuro ja kyllä nyt on uni maistunut.

Eilen herättiin kuuden aikaa syömään, toissapäivänä neljältä ja sitä edellisenä seikan aikaan. Eli siis vain kerran yöllä tankattiin ja sekin sijoittui aamuyön pikkutunneille. Äitikin on siis saanut pitkästä aikaa nukuskella pidempiä pätkiä yöheräämisiltä, kun pikkuiselle on uni maistunut.

Ainiin ja hampaitakin on tulossa. Muutama terävä alahampaan alku on jo kilahtanut puuro lusikkaan.

Joulutonttuilua itsenäisyyspäivänä

 Nyt meilläkin on oma tonttulakki omalle pikku tontullemme. Se päässä voi kivasti kulkusta kilistellä ja pikkujoulutunnelmiin virittäytyä. Parin viikon päästä taitaakin olla meillä muskarin pikkujoulut. Sinne voisikin uuden tonttulakin päähän pistää. Päästäisiin siinä oikeaan joulutunnelmaan.

Mutta tänään on vietetty itsenäisyyspäivää.

Mitäs meidän itsenäisyyspäivään onkaan kuulunut. Aamulla oma itseäisyyspäivä visailu aamupalalla. Kyselin kysymyksiä poikaystävältä, joka aamukahvia litkiessä yritti silmiä availla ja vastailla kiperiin kysymyksiin.

 "Minä vuona Suomi itsenäistyi"?

" Kuka on Suomen pääministeri"?

"Hei kukas olikaan eka pressa"?

Itsenäisyyspäivän kunniaksi uuniin laitettiin riisipuuro muhimaan ja lähdettiin ulos lumiselle kävelyretkelle. Ja oli muuten ensimmäinen, kunnon lumi maassa. Pieniä kinoksia siellä täällä. Käytiin pikkuisen kanssa rannalla keinumassa, jonka jälkeen takaisin kotiin riisipuurolle.

Illalla sytytettiin vielä sinivalkeat kynttilät, yritettiin katsoa tuntematon sotilas siinä onnistumatta ja juotiin glögiä piparkakkuja mussutellen.

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Värikkäitä afropipareita.

Tein  tänään jotain, mitä mun on jo ties kuinka monen iltana pitänyt toteuttaa. Nimittäin leipoa uudet pellilliset pipareita. Viimeksi tehtiin pikkuisen kanssa eläinaiheisia piparkakkuja, joten nytpä oli vuorossa vähä erilaista.

Ensimmäinen pellillinen oli tavallisia sydän,- ja tähti kuviollisia pipareita. Koristelussa valkoista ja vaaleanpunaista kuorrotusta, jonka pinnalle vielä valkoisia lumihiutaleita ja hopeisia helmikoritsteita. Suloisen romanttisia sanon minä. Sopisivat vaikka joihinkin häihin koristeeksi. 

Toisen pellillinen olikin sitten jotain ihan muuta. Kahden eri piparmuotin innoittamana syntyi niin sanottuja afropiparkakku-ukkoja, jotka koristeltiin erilaisilla karkeilla. Ehkä parhaimpia piparkakkuja ikinä. AInakin hauskaa oli. Päääähähähäähäh. 

Ihana viikonloppu

Nyt voi kyllä sanoa, että on ollut ihana viikonloppu. Lauantaina pikkuinen sai mummin viikonloppu vieraaksi, kun poikaystävän äiti saapui tänne pohjoisen Savon perukoille. Uunissä lämpeni kinkku, josta loihdittiin ihana päivällinen. Yhdessä on ihana istua ruokapöydän äärelle syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Pääsi pikkuinenkin naureskelemaan, heittelemään tavaroita lattialle ja juttelemaan mummin kanssa taas pitkästä aikaa. Kyllä sen verran tarkasti kuunteli mummin juttuja ja hymyili, että ihan varmasti tunnisti tuon jo ennestään tutun henkilön ja äänen. Ihanaa oli seurava vierestä näiden kahden touhuiluja.  

Illalla käytiin vielä poikaystävän kanssa hetkeksi istahtamassa paikallisessa ravintolassa. Laitettiin siistit vaatteet ylle ja lähdettiin hetkeksi viettämään hieman kahdenkeskeistä aikaa. Alkuruuakasi tilattiin ihanaa vuohenjuustoa (pakko tilata myös ensi kerralla, oli sen verran hyväää nammm) ja valkosipulileipiä. Tietenkin siihen kaveriksi vielä lasit viiniä ja voi että, kuinka nautinkaan joka hetkestä.

Alkupalojen jälkeen siirryttiinkin suoraan jälkkäreihin. Isot lasilliset suklaa-, ja masikkajäätelöä suussa sulavan suklaakastikkeen kera. Ai että kun oli hyvää. Jäätelöt nautittua vielä viinilasilliset loppuun ja lähdimmekin siitä hiippailemaan takaisin kotiin viettämään iltaa pikkuisen ja mummin kanssa. Vaikka reissu olikin lyhyt, tunti pari taidettiin olla poissa,  oli juuri riittävän pitkä meille.

Sunnuntaiseen päivään kuului päivällä kahvitteluhetki isoukin ja mummin luona. Sen jälkeen kauppareissu, josta matkaan saatiin vihdoin ja viimein keittiölamppu. Sellainen on ollut jo hankinnan alla   ties kuinka pitkään. Taidettiin sitä etsiä jo viime talvesta sakka. Mutta nyt se löytyi, täydellinen keittiölamppu meille vihdoin ja viimein. Monta kertaa ollaan kyseistä lamppua ohimenne katseltu, mutta nyt se sitten otettiin matkaan. Se on lyhtymäinen lamppu, josta tulee mieleen jonkinlainen merimieslyhty tai sellainen lyhty, jota tontut kantavat kädessä hiippailessa pitkin lumihankia. 

Ja koska oli ihana uusi keittiölamppu, niin tottakai sen alle oli loihdittava ihana sunnuntai ateria toisen adventtisunnuntain kunniaksi. Kalaa ja fetajuusto salaattia. Mitä herkkua. Kiitos tästä viikonlopusta.

Joulukuista lauantaita

Aamulla heräilin ennen kahdeksaa, yritin nukahtaa, saada taas unenpäästä kiinni, mutta ei. Kömmin sängystä pimeään huoneeseen, muiden vedellessä vielä sikeitä. Hain päivän lehden ja keitin pannullisen kahvia. Kuitenkin lehden lukeminen sai hetken odottaa, koska kerrankin kun on aikaa, voisin väsätä sen kauan suunnitelmissa olleen joulutähden ikkunan koristeeksi.

Niinpä asetuin kahvikupin kanssa pikkuhuoneen pöydän äärelle tähteä muotoilemaan leikkaa liimaa tekniikalla. Asetin valmiin tähden keittiön ikkunalle roikkumaan. Sitten aloitinkin sen aamulehden lueskelemisen ja odottelin, että jospa kohta joku heräilisi aamupala seuraksi.

Aamupalan jälkeen vuorossa olikin didiididii jokapäiväisen joulukalenterin avaaminen. Ja tänä vuonna sain ehkä kaikkein parhaimman joulukalenterin ikinä. Poikaystäväni oli ostanut ison fazerin suklaarasian, jossa on 48 ihana suklaakonvehtia. 

Ja jottaa tänä tavallinen suklaakonvehti rasia toimisi oikeana joulukalenteri, on sisäpuolelle kirjoitettu jokisen suklaan kohdalle erikseen jokin joulukuisen päivän numero. JA sehän tarkoittaa siis sitä, että koska jouluun on se 24:n päivän odotus, on jokaiselle päivälle kaksi suklaapalaa. Siispä ihan paras joulukalenteri!

 Ja mitä olisikaan se joulun odotus, ilman omaa joulutähteä.

Takaperin on hyvä aloittaa

Meillä ei vielä eteenpäin mennä, mutta sivulle on kääynnytty jo jonkin aikaa. Nyt sitten on opittu lattialla takaperin möyriminen. Eilen pikkuinen mahallaan ollessa katseli leluja äidin piirrellessä siinä vierellä. Yhtäkkiä huomasin, kuinka pikkuinen hivutautui pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas, kunnes lopulta oli telkkaripöydän alla. Sitten tulikin seinä vastaan ja äitin piti tulla pelastamaan tukalasta tilanteesta. Oli se vaan niin maailman suloisin, tuo maata pitkin mönkivä pienokainen.

Niin ja varpaat olivat hyvä iltapala raskaan "mennään takaperin pöydän alle" leikin jälkeen. xD <3

Huomenta joulukuu

Joulukuu on täällä, vaikka valkoinen, jalkojen alla narskuva lumipeite odotteleekin vasta tuloaan. Onneksi olohuoneen ikkunasta näkyy viereisen koulurakennuksen pihalla komeileva joulukuusi kirkaan keltaisine valoineen. Se on meitä lämmittämässä ja tuomassa jouluista tunnelmaa aina aamuvarhain herätessä ja illalla pikkutunneilla nukkumaan kömpiessä. Joulunalun piristys sanon minä!

Nyt viikonloppuna, eli tänään ja huomenna on torilla jokavuotiset joulumarkkinat. Viime vuonna meillä oli luokkaryhmän kanssa oma myyntipöytä. Tiikerikakkuja ja joulukortteja myymällä yritimme saada kerättyä rahaa luokkaretkeä varten. Tänä vuonna pääsenkin sitten kolaamaan joulumarkkinoita pieniä vauvanvaunuja työntäen. Hurjaa, miten asiat vuodessa muuttuvat.

Mutta ihanaa joulukuun alkua kaikille!