Kiipesin ihan ite

Ne päiväkoti aamut

Todettua yhdessä, että nyt on aamu, aika nousta ylös ja aloittaa uusi päivä, kömmitään Elmerin kanssa kylpyhuoneeseen pesemään hampaita. Matkalla kylpyhuoneeseen Elmu iloisesti ilmoittaa, että "Elmeri aloittaa."  Tämä tarkoittaa siis sitä, että Elmeri saa aina aamuisin aloittaa itse omien hampaittensa pesun. Iltaisin on sitten äitin vuoro.

Kun hampaat on pesty, käydään valitsemassa Elmerille vaatteet. Yleensä tehdään niin, että asettelen muutaman varteen otettavan, puhtaan paidan sohvalle ja Elmeri käy itse sieltä sitten valitsemassa, että minkä paidan haluaa laittaa päiväkotiin päälle.

 "Hmmm. Minkäs Elmeri valitsee. Elmeri ottaa tämän."

Ja kun ollaan saatu vaatteet puettua, kengät jalkaan ja mukillinen aamumaitoa juotu, on aika astua ovesta ulos. Ja Elmeri pääsee tilaamaan hissin..

Sitten jäädään hetkeksi aikaa pihalle kuuntelemaan kaukaa kuuluvan roska-auton ääntä...

.. ja nyt voidaan juosta autolle kilpaa.

Nyt ollaankin jo päiväkodilla perillä...

Aamuaurinko toivottaa meidät tervettulleeksi päiväkodin takana.. 

Omat lelut Elmeri asettelee omalle kaapille odottelemaan...

Sitten onkin aika mennä hetkeksi aikaa leikkimään kavereiden kanssa ja odottelemaan aamupuuron valmistumista..

Autoja autojen perään

Näköjään sitä ei enää yksinkään ulkona kävellessä osaa olla tarkkailematta ohi ajavia autoja..

Olla kiinnittämättä huomiota siihen, onko kyseessä oranssi kaivuri, lava-auto, bussi vai ambulanssi.

Tai onko auto tähtinenäinen Mersu, salaman muotoinen Opel, pyöreä Toyota, neljän ympyrän Audi vai isin auto, honda.

Tällaista se pienen pojan äitinä oleminen näköjään on.....

 Kyllä sitä uudessa, isojen poikien sängyssä kelpaa pomppia. 

Syyspäivä mökillä

Keltaiset lehdet mökkitiellä. Syysaamun viileys vaati takin ylleen.

Aurinko ei lämmittänyt tarpeeksi.

 Tein kävelyretken metsässä. 

Kuuntelin, kuinka lehdet tippuivat.

Koski oli edessä päin.

Se oli leveämpi kuin muistin.

Sateenkaari

Eilen keittiön ikkunasta nähtiin, viikon sisällä jo toinen, täydellisen värinen sateenkaari.

Elmeri oli sateenkaaresta lumoissaan.

E: "Kuka ton on piirtäny?"

Ä: "Sateenkaari tulee rakas sillon, kun vettä sataa ja samaan aikaan aurinko paistaa"

E: "Joo. Aurinko ja vesi yhdessä sen piirtäny"

Ä"Joo totta. Aurinko ja vesi piirtää sateenkaaren"

E: "Onpas hieno. Tuolla se on äiti. Tuolla kato!. Isi tuuu kattomaan sateenkaarta."

Pienistä ilon hetkistä syntyy se arjen onnellisuus.

(Elmu nimen käyttäminen blogissa ei tunnu enää luontevalta. Kotona Elmu nimi ei ole ollut käytössä sitten vauva aikojen, joten täst edes käytössä olkoon se oikea nimi. Elmeri.)

Iloa aikaisista aamuista

Nautin aamukävelyistä. Oli kyseessä sitten kesä-, sateinen syys-, tai kylmä pakkas aamu. 

Aikaisissa aamuissa on oma taikansa.

Kävelin aamulla pitkin tyhjiä katuja, kumisaappaat jalassa. Vastaani tuli vain muutama auto. Työmiehet menossa töihin. Kaupas avaamassa oviaan. Kaupunki heräämäisillään.

 Työntelin vaunuja ja katselin taivaalla lipuvia pilvia. Yläpuolellani taivas oli pastillin värinen. Se näytti pehmeältä. Edessäpäin odottivat synkät sadepilvet.

Elmun päiväkotiin vietyä menin takaisin kotiin. Keitin puuroa, laitoin siihen kourallisen mustikoita ja join kahvia.

Jomottava päänsärky, joka oli alkanut jo eilen illalla ei onnistunut kahvin voimalla häviämään. Kuten ei myöskään yöllä nukutuilla pitkillä unilla.

 Enpä ollut pitkiin aikoihin nukahtanut heti ilta yhdeksän jälkeen.

Pitkästä pyörälenkistä ja raittiista ilmasta tuntui sen sijan olevan apua. 

Ja lounaan jälkeen nukutuista päiväunista.

Sitten vielä muutama kouluun liittyvä tehtävä ja hakemaan poika kotiin..