Studio Ghiblin

 Eilen postiluukusta tipahti muumipaketti, jonka sisältä löytyi pehmeitä aarteita..

Hemtexin ihanan pehmeä eläinaiheinen vauvanpeitto <3

Ja syötävän suloinen repopaita <3

Eilen myös netssä surffailessa huomasin, että nyt lokakuussa tulee elokuvateattereihin Studio Ghiblingiltä uusi elokuva, suomenkieliseltä nimeltään Kätkijät (The Borrower).

"14-vuotias Arietta on pikkuväkeen kuuluva tyttö, joka asuu perheineen vanhan lähiökartanon lattian alla. Ariettan perhe elää rauhallista elämää lainaten talossa asuvien ihmisten tavaroita elääkseen ja varoen paljastumista. Eräänä päivänä taloon muuttava sairas poika, Shō, kuitenkin näkee Ariettan, mikä muuttaa perheen elämän"

Tarina kuulostaa ihanalta ja traileri näyttää vieläkin hienommalta. Ihanat värit, maisemat ja upean kuuloinen musiikki. En malta odottaa, että pääsen näkemään kyseisen elokuvan. Kyseinen elokuva perustuu Mary Nortonin kätkijät-lastenkirjasarjaan, jonka ajattelin käydä lähipäivien aikana metsästämässä paikallisesta kirjastosta.

http://animelehti.fi/2011/07/14/studio-ghiblin-katkijat-cinema-mondolta/

Oma pieni persoona

Toissapäivänä katseltiin teettämiäni kuvia Elmerin elämän ensimmäisestä viikosta. Silloin ensimmäisten viikkojen aikana kaikki oli niin uutta, pienoinen vauva oli  vielä uusi ja tuntematon, jolle on nyt lyhyen ajan sisällä kehittynyt oma persoona....omat kiinnostuksen kohteet, omat ilmeet, ääntelyt, katseet....kaikki. Nyt kun katselee ensimmäisiä valokuvia Elmeristä huomaa, että pikkuisella on ihan oma Elmerimäinen ilme jo niissä...sitä silloin vain ei tiennyt tai osannut nähdä.

Nyt jo tunnistää ilmeistä ja ääntelyistä kun tekee mieli ruokaa tai kun on röyhtäisy olo tai kun pikkuisen tekee mieli seurustella ja saada lisää huomiota...on se ihana tunne, kun oppii tuntemaan oman lapsen <3

Esimerkiksi kun on todella kova nälkä, eikä Elmeri malta keskittyä ja syödä...auttaa oma tuutulaulu. Yleensä kun äiti sitä hyräilee, pikkuisen itku alkaa rauhoittumaan ja hän huomaa, että ahaa tässähän sitä ruokaa onkin tarjolla ja alkaa syömään tyytyväisesti :)

"Nuku nuku Nurmilintu,

Väsy väsy Västäräkki

Nuku kun minä nukutan

Väsy kun minä väsytän"

<3

Kaikkea uutta ja suloista

Nyt se on tapahtunut! Yksi body on liian pieni!! Äidin maailma järkyttyi, kun muutamia viikkoja sitten hyvin päälle mahtuva ihana siniraidallinen body onkin nyt kiristävä, eikä sitä voikkaan enään käyttää. Miksi vauvan kasvavat niiin nopeasti :D?

Noh mutta onneksi ihana kummitati toi muutamia uusia kirpputorilöytöjä pikkuiselle... Koolta ne ovat vielä vähän liian isoja, mutta luultavasti aika hurahtaa hetkessä ja kohta Elmeri juoksentelee nämä päällä  ympäri kämppää tiputtaen kaiken mahdollisen lattialle minkä käsiinsä saa....sitä odotellessa <3

Ja tässä äidin ostama ihanan pehmeä huppari <3

Äiti ja Poika

 Elmerin rakas kummitäti, oma ihana rakas hyvä ystävä oli meillä kyläilemässä neljän päivän ajan...<3 Niihin päiviin mahtui ihania aurinkoisia rantaretkiä, sateen kastelemia märkiä kenkiä, suklaista teetä, pikkuisen hymysuun ihastelua, kirpputoreilla kolaamista....kiitos kummitustädille <3

2kk

Kaksi kuukautta sitten kiipeilin supistusten saattelemana sairaalan portaita ylös synnytysosastolle, jossa vuorokauden kuluessa maailmaan syntyi oma pieni kurttunaamainen poikani.

Nyt meidän ei enää ihan niin pieni pienoikaisemme täyttää huomenna kaksi kuukautta...

* Elmerin mielestä maailma on niin ihmeellistä pystyasennossa...pään kannattelu alkaa jo sujumaan
* Haukotuksen jälkeen on välillä kiva kiukustua...vaikka syytä ei olisikaan...ns. harmitushaukotuksia meillä päin..
* Nukkuu maksimissaan 4h yöunillaan yhtäjaksoisesti, jonka jälkeen herää parin tunnin välein syömään ennen aamun koittoa
* Tykkää leikkiä sitterissä, kädet ja jalat heiluu sen minkä kerkeää jonkun höpöttäessä vieressä
* Maailman mahtavin ja ihanin hymy <3 Ja voihh ne äännähdykset ja kiljahdukset awwww :,) "ouuuu..vuuaaa...khhhh..."
* On hauskaa olla toukka .... eli kröm kapaloituna oleminen...
* Juttelee vaippaa vaihdettaessa herra leppäkertun kanssa (kuvakortti hoitopöydän yläpuolella
* Käsiäkin alkanut viimeisen viikon aikana maiskuttelemaan

Jos metsään halaut mennä nyt...

....niin takuulla yllätyt. Käytiin pikkuisen kanssa eilen pienellä metsäretkellä, nimittäin käytiin etsimässä yksi geokätkö paikallisen metsän uumeneista. Geokätkeily on siis harrastus, jossa esimerkiksi GPS:n tai kompassin avulla etsitään maastoon kätkettyjä geokätköjä. Kaikki kätköt on rekisteröity geikätkeilyn omille nettisivulle, josta myös löytyy kaikkien kätköjen kordinaatit ja niitten avulla pystyy sitten suunnistamaan kohti haluttua kätköpaikkaa.

Ehkä yksi parhaimmista ulkoilma harrastuksista mitä on! Kätköjen etsiminen on mukavaa ajanvietettä, samalla pääsee niin ulkoilemaan kuin etsimään kätkettyä aarretta esimerkiksi puiden juurista, kallioiden uumeneista, rähjääntyneistä bussipysäkeistä, kauniiden vesistöjen rannoilta, suurien siltojen alta....vaikka mistä! (kerran löydettiin kätkö liikuntahallin ulkoseinästä ) Ja mikä parasta, pääsee käymään sellaisissa paikoissa, joihin ei muuten koskaan menisi. Esimerkiksi itse olen vaikka kuinka monta ihanaa rantaa ja metsikköä löytänyt omalta lähiseudulta, joiden olemassa olosta ei olisi harmaintakaan hajua ilman geikätkeilyä.

Puolison kanssa käytiin useaankin otteeseen ennen vauvan syntymää geokätköilemässä. Nyt sitten otettiin ensimmäistä kertaa pikkuinen matkaan. Lähdettiin liikenteeseen autolla ja valittiin sellainen kätkö, mikä on lähellä luontoa, mutta jonka lähelle pääsee helposti autolla. Päästiin autolla 50m päähän kätköstä ja pientä metsäpolkua pitkin taaperrettiin pikkuinen sylissä suuren puun juurelle, josta kätkö löytyi.

Pikkuinen oli ihan hereillä koko matkan, silmät pyöreästi ammollaa kun mentiin metsään. Katseli ympäröiviä puita, humisevia lehtiä.... Meidän pikkuinen metsäretkeilijä <3

Äiskän sylkyssä matkaamassa <3

Suu pyöreänä....paljon ihmeteltävää <3

Äitiyden tuntemuksia

Miten synnytys muutti sinua itseäsi ihmisenä?

Jos mietin itse synnytystä ja sen vaikutusta...koen, että olen voittanut itseni. Selvinnyt synnytyksestä, voittanut ne kivut ja pelot mitkä siihen liittyi ja saanut ihanan pienokaisen. Luulen, että olen vahvempi sekä rohkeampi kuin ennen synnytystä.. 

Viikko synytyksen jälkeen toistelin päässäni, että en ikinä enää aijo synnyttää, se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, mutta nyt kun aikaa on kulunut eteenpäin ja pienokainen on tullut tutuksi, niin koko synnytysprosessi, se pelko ja kaikki ne siihen liittyvät tunteet ovat hävinneet ja koko synnytystä katsoo hyvin ja positiivisin mielin :)

Miltä äitiys tuntuu

Mitä se äitiys on. Se on jotain suurta ja ihmeellista, monia tunteita sekä ajatuksia herättävää. Se on jotain koko elämää mullistavaa, arkielämää muuttavaa. Vaikka siihen kuinka yrittää etukäteen valmistautua, niin äitiys, se vain yhtäkkiä saapui nurkan takaa hiipien, yllätti ja vei mukanaan. Se on jotain paljon parempaa ja ihanmpaa kuin olisin kuvitellut<3

Se on lauleskelua vaippoja vaihtaessa, pienoisen hymynaaman ruokkimista,  keittiössä  tanssimista, kiukkuisen äkäpussin tuuduttamista, syleilyyn kääriytyneen nyytin nukuttamista....

Ja vaikka äitiys onkin ihanaa, se tuo mukanaan myös huolta, epävarmuutta sekä pelkoa... luonnollisia välittämisen ja rakkauden tuomia tunteita..ne hetkittäin valtaavat mielen, mutta rakkaus sekä luottamus omiin taitoihin, omaan äitiyteen on sen verran suurta, että se vie voiton.

Voin sanoa, että äitiys tuntuu luonnolliselta... se tuntuu oikealta. Vaikka kuinka yritti ennen vauvan syntymää  päntätä erilaisia vauvanhoitokirjoja ja seurata tiiviisti vauva aiheisia keskusteluja..kuitenkin se panikointi ja liiallinen epävarmuus oli turhaa...se on yllättävää kuinka luollista se äitiys onkaan ja kuinka sitä osaa sittenkin toimia ja huolehtia pikkuisest...ihan luonnostaan...