Väsymystä ja ulkoilua

Pikkuinen pojalla on nyt ikää 1vko ja 3pv. <3
Ihan pieni siis vielä, vaikka tuntuu, että on jo kasvanut jonkun verran syntymähetkestä :,) <3

Jouduttiin tosiaan olemaan viikko sairaalassa vauvan synnyttyä. Sunnuntai illalla sairaalassa pikkuinen oli jotenkin kipeän oloinen...kitisi sellaisella kipeän oloisella äänellä ja itse aloin huolestua vauvan voinnista. Otettiin verikokeet ja tulehdusarvot olivat huomattavasti koholla....normaali arvo taisi olla alle viisi ja pikkuisella oli 25 :/ Se vietiin sitten suoraan teho-osastolle antibiottikuurille, jossa se vietti kaksi seuraavaa yötä. Tiistaina päivällä se pääsi taas luokseni vierihoidossa ja perjantaihin asti se kävi aamuil illoin teho-osastolla hakemassa antibiottiannoksen ja muuten oli luonani vierohoidossa :) Lauantai aamulla oli sitten lääkärintarkastus ja verikokeet ja kaikki oli hyvin ja niinpäs puolen päivän paikkeilla saatiin kotiutumispaperit ja päästiin kotiin <3

Ollaan nyt oltu kotona nelisen päivää ja tosi hyvin on mennyt. Tottakai on pieni väsymys ollut kokoajan päällä, kun pikkuinen noin kahden tunnin välein heräilee äitiä herättämään...ja pitäs kaikkia kotitöitä ja vaipanvaihtoa siinä samalla tehdä... mutta muuten kaikki on sujunut tosi mukavasti ja hyvin. Ihanaa olla kotona oman vauvan kanssa <3 Ja isä on kokoajan mukana ja auttaa kaikessa :) Tosi ihanaa, ettei tarvitse olla yksin <3

Ihan parasta on vauvan kanssa kävelyllä käyminen. Tänäänkin käin yksikseni vaunuja työnnellen torilla ja kaupassa ja siinä tuli ainakin tunnin ulkoilulenkki sekä minulle, että vaavalle <3 Ja pikkuinen nukkuu aina sikeästi vaunuja työnnellessä ^^ <3

Ite juuri heräsin pieniltä päikkäreiltä ja pikkuinen jäi vielä nukkumaan, pikkumyy tyynyliina peittona <3 Katsotaan, kuina väsyttävä yö tästä tulee :D....

Mutta se on vaan niin RAKAS <3

Äidin hymypoika <3

Kotiin lähtö <3

Pieni poika syntyi maailmaan

Viimeisten raskauspäivin/viikkojen aikana en oikein jaksanut tänne kirjoitella, kun kannettava tietokone on rikki ja tähän pöytäkoneelle istuminen tuntui jotenkin niin tukalalta ja mahdottomalta ajatukselta :D Ja ei tässä koneen äärellä jaksanut koskaan kauaa istua, sen verran hankalalta se tuntui.

Mutta nyt on tässä maailmassa oma pieni poikani <3
Ikioma pieni rakkauspakkaus.
Pikkuinen syntyi 21.05.2011 klo 19.04
Paino 3670g
Pituus 52cm <3

Laskettu aika oli torstaina 19.05. Silloin olo oli energinen  koko päivä...missään ei supistunut ja oli sellainen olo, että vaavaa saatetaan tässä vielä muutamien päivien, viikonkin ajan vielä odotella. Kuitenkin perjantai aamulla heräsin 06.30 supistuksiin...niitä tuli aina muutamien viiden kymmenen minuutin välillä ja ensimmäistä kertaa supistukset tuntuivat sattuvan...ihan erilaisille kuin aikaisemmin. Aamulla 09.00 oli varattu neuvola aika ja lähdin sinne kävelemään, tuntien aina silloin tällöin kävelyvauhtia hidastavia supistuksia. Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi uskovansa, että vauva saattaisi ihan nyt viikonlopun aikana syntyä ja tottakai itestä se ajatus tuntui jotenkin uskomattomalta ja epätodelliselta, vaikka supistelut jatkoivatkin..

Kotiin päästyä mietiskelin, että pitäisiköhän tässä nyt tehdä asialle jotain...pieni jännityshän siinä oli päällä, että miten nämä supistelut etenevät ja missä vaiheessa sitä pitäisi lähteä ajelemaan kohti Kuopiota... Päivällä jo mietin, että pitäisiköhän sitä jo lähteä...mutta sitten yhtäkkiä kolmen aikaan supistelut lopahtivat...Onneksi ei siis vielä lähdetty minnekkään.

Sitten siinä kahdeksan yhdeksän aikaan supistelut taas alkoivat ja tällä kertaa vielä voimakkaammin. Koitin maata sohvalla ja rentoutua, mutta se tuntui aika tuskaiselta ja aina välillä oli pakko päästä ylös kävelemään...Tukala olo jatkui koko illan ja siinä n. klo 23.00 en enää pystynyt olemaan kotona ja niinpä pakattiin loput matkaavarat ja lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota. Tunnin ajomatka tuntui ikuisuudelta supistelujen kanssa ja katoin varmaan jokaista tiekylttiä, että montako kilometriä vielä on matkaa :D

Sairaalalle päästyä päästyä puolen yön aikaan kätilö otti meidät vastaan ja vei vastaanottohuoneeseen. Sielä istahdin keinutuoliin samalla kun anturit mittailivat supistuksia sekä vauvan sydänääniä. Sen jälkeen kätilö tarkosti tilanteen ja olin kaksi senttiä auki... ja kätilö totesi, että kyllä se vauva tällä reissulla syntyy ja se tuntui uskomattomalta....että nytkö se vauva on tulossa <3

Sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja meidän opastettiin synnytyssaliin. Sielä makoilin sängyssä kuumapussi selässä ja yritin rentoutua aina jokaisen supistelun välillä...isä ihanasti vierellä tukemassa ja auttamassa <3 Kokeilin myös alkuyöstä ilokaasua..mutta siitä ei tuntunut olevan apua... Kolmen aikaan yöllä meni lapsivesi ja joskus neljän aikaan sain epiduraalipuudutuksen supistuksiin ja sen jälkeen olo oli hetken kuin taivaassa :D <3 Mikään supistus ei sattunut ja olo oli rento...taisin siinä puudutuksen jälkeen vähän aikaa jopa torkkua...

Muistan, että epiduraalin jälkeen vessassa käynti oli hankalaa....vasen jalka oli kokonaan puutunut ja tunnoton ja kävely oli hankalaa....sen jälkeen puudutusannosta vähennettiin ainakin joksikin aikaa...Aamulla seitsemän aikaan vaihtui kätilö ja siihen mennessä ei ollut vielä mitään kummempaa tapahtunut...taisin olla vain neljä senttiä auki siinä vaiheessa... Joskus päivällä otin ilokaasun käyttöön rauhoittaakseni henkitystäni...En edes oikein mitä kaikkea siinä lauantai päivän aikaan tapahtui...aika meni todella nopeasti, vaikka eteneminen ei  tapahtunutkaan niin nopeasti kuin olisin kuvitellut... supisteli aina säännöllisesti ja välillä aika kipeästikkin ja ilokaasun voimin koitin sinnitellä....Vetelin islokaasua koko päivän ja illan mittaan olo jo vähän huono olo....vähän känninenkin olo itse asiassa...

Kolmen jälkeen vaihtui taas kötilö... joka oli meidän kanssa sitten koko loppuajan...Olin koko loppuajan sen verran ilokaasuissa ja muutenkin aika pihalla, etten esimerkiksi muista, että olisin kuuden aikaan illalla olin saanut reiteen pari puudutuspiikkiä...Niin ainakin iskä sanoi eikä itellä ole mitään muistikuvaa niistä, tai että niitä antanut toinen kätilö olisi edes käynyt huoneessa...hömss

Mutta Mutta Kuuden jälkeen supustelut olivat jo voimakkaimmillaan ja olo oli tuskaisempi kuin koskaan...oli ihan sellainen olo, ette kestäisi niitä...ilokaasunaamariakin oli vaikeaa pitää paikallaan naamassa, kun sattui niin paljon...onneksi isä oli vieressä auttamassa ja pitämässä kiinni..maailman paras tuki ja rauhoittelija <3 Puolen seitsemän jälkeen lauantai illalla päätettiin aloittaa ponnistaminen.... Oli se kyllä yksi kivuliain ja tuskallisin puolituntinen mitä olen koskaan kokenut... mutta se loppui kun ihana poika syntyi maailmaan 19.04 <3 <3

Pikkuinen tuli melkein heti äitin rinnoille pötköttämään ja se oli uskomaton hetki kun tunsi oman pienokaisen ihollaan...ja sen ääni oli valloittavan suloinen <3 Sitten isä pääsi leikkaamaan napanuoran ja vähän myöhemmin kylvettämään ja pukemaan vauvan sillä aikaa kun äiti koitti viimeisillä voimilla kömpiä suihkuun..

Suihkun jälkeen vauva nukahti ja isä ja äiti nauttivat onnittelukahveista ja voileivistä... Ja klo. 22.15 kätilö tuli hakemaan meitä siirrettäväksi vauvaosastolle, josta saatiin oma pikkuinen perhehuone <3 Ja sinne jäätiin viettämään ensimmäistä yötä uuden perheen kesken :,) <3

Oma pikkuinen rakas, kun oltiin vielä sairaalassa <3

.

Mateleva norsu

Eipäs tässä voi muuta sanoa, että on nämä raskauden loppuajat aikamoista lyllertämistä :D Eilenkin kävin iltakävelyllä kaupassa... mikä on muutaman sadan metrin päässä, eli ihan tossa vieressä, mutta sekin matka tuntui ikuisuudelta. Varsinkin takaisin kävellessä pienen kauppakassin kanssa piti oikein etanavauhtia madella, kun jokainen askel tuntu pistävän lantioon ja alavatsaan....olo oli kuin matelevalla norsulla.. Ja öisinkin tulee herättyä yhä enemmän juuri siihen, että pitää vaihtaa parempaan asentoon.. Mutta kyllä tästä selvitään :) ei ole kuintekaan enään kauaa aikaa...kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja supisteluja tulee päivittäin yhä enemmän ja enemmän...

Vauva <3

rv. 38

Ollaan nyt päästy muuttamaan uuteen kotiin ja täälä vietetty jo pari iltaa saunoen <3 Tosi tyytyväinen oon siihen, miten muutto on päässy etenemään...Kaikki isoimmat huonekalut ja tavarat on jo saatu paikoilleen ja vanhassa kämpässä ei ole kuin kaiken maailman pikkusälää ja iso siivous urakka edessä. Mutta hyvin on muutto mennyt ja oon niin onnellinen, että pieni vaava saa tänne tulla <3

Tänään olin neuvolassa ja sielä sanottiin, että vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt lantioon...eli on ihan valmiina sielä syntymään <3 Sieltä se sitten tulee kun ite tahtoo :D Ei ihme ku on ollu lantioluut ja sisäreidet pistävän kipeinä viimeiset pari päivää...sellanen pistävän vihlova kipu kävellessä..

Tuossa on pikkuisen vaatekaapista kuvia...vielä on laatikollinen vaatteita purkamatta :)

Vaavan vaatteita

Vietiin tänään autollinen tavaroita uuteen asuntoon ja jäin sinne myös vähäksi aikaa järjestelemään vauvan vaatteita vaatekaappiin <3 Tottakai ensimmäisessä muuttolastissa oli heti mukana äitiyspakkaukset sun muut vauvan tavarat :D kaikista tärkeimmät kun on <3....