Viikonloppu oli luminen. Koti tuoksui joululta, kynttilät valaisivat iltaa ja auringossa kimmeltävä lumihanki sai unohtamaan, että eletään vasta lokakuuta.
Viikonloppuna vieriteltiin lumipalloja liukumäestä alas, metsästettiin uusia hanskoja, paistettiin lettuja, syötiin maapähkinävoita ja lueskeltiin kymmeniä kertoja Mimmi lehmä pulkkamäessä.
"Äiti sä oot lehmä. Se Mimmi lehmä. Ja mä oon se Varis"
"Okei. Mikäs isi sitte vois olla?"
"Öööö. Isi on vaan susi."
Ja joka aamuisella kävelylenkillä käytiin katsomassa, onko rakentamamme lumiukko vielä pystyssä. Sielä se meitä aina iloisesti odotteli, pää hieman kallellaan yöllisten tuulien ansiosta. Pyysin Elmeriä nimeämään talven ensimmäisen lumiukon. Hetken asiaa mietyttyään risti herra lukiukon Antenniksi.
Rakastan talvea. Joulun odotus ja lumiset pakkaset tuovat piristystä arkeen. Vaihtelua jokapäiväiseen, pieneen elämään. Jospa sitä kohta voisi kellarista käydä hakemassa pulkan.
Pidän talvesta enemmän kuin kesän paahtavasta auringosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti