tiistai 31. tammikuuta 2012

Aurinkoista päivää

Äidin tiistainen päivä kului blogeja pläräillen, astianpesukoneen korjaajaa odotellen, muskarissa tanssahdellen, pähkinöitä popsien, kalakukkoa maistellen, vaatekaappia siivoillen, astioita tiskaillen, ulkona jäätyen, teetä juoden, Haavistoa fanittaen, neliöitä virkkaillen, peinokaista kylvetellen, kuvakirjoja lueskellen, pyykkejä pesten..

Tuntuu, että tänään olisin saanut edes jotain tehtyä.  
 Olen siis tyytyväinen.

Ja onnellinen! ♥





Ne isoäidin neliöt

Huomasin taas eilen, kuinka monta erilaista isoäidinneliöden-virkkausprojektia minulla onkaan työn alla. Kyllä, kuulun niihin ihmisiin, jotka helposti innostuvat ehkä liiankin innokkaasti päähän pälkähtävistä käsityöideasta. Ja kun uusi inspiraatio syttyy, väistyy vanha työ uuden innoituksen myötä. Näin ollen moni työ saattaa jäädä viittä vaille valmiiksi.

Nyt yritän saada keskeneräisiä, joka huoneen nurkissa ja laatikoissa roikkuvia töitä valmiiksi. Eilen aloitin valmiiden isoäidin neliöiden yhteen ompelemisen ja osan niistä aijon käyttää tyynynpäälliseen ja osasta teen ison ja värikkään tilkkutäkin. Ja ehkä siinä samassa muutamasta neliöstä muodostoo uusi kori/pussukka työpöydälle.

Ei tähän voi muuta todeta kuin, että rakastan virkkaamista. Piste!








maanantai 30. tammikuuta 2012

Mummottelua ja kutittelevat ikenet

Perjantaina pienokaisen mummi saapui viikonloppuvierailulle. Ja on kyllä vietetty taas ihana viikonloppu mummuttelujen merkeissä

Lauantai alkoi tuttuun tapaan vauvauinnin merkeissä. Tai noh, ei sitä ehkä ihan uinniksi voisi sanoa, pikemminkin "pikaiseksi viiden minuutin altaassa" piipahdukseksi. Pienokainen oli sen verran aamuväsymyskiukkuinen, että uinti ei tällä kertaa maistunut. Oltiin altaassa reilu 5-10 min kunnes todettiin, että ehkä on parata lähteä. Ehkäpä ensi keralla taas sitten onnistuu ja päästään iloisin mielin polskuttelemaan altaaseen koko perheen voimin. Ainiin, ja onneksi on se ensi kerta ilmainen, kun tämä kerta "jäi välistä".

Peinokainen pääsi takaisin kotiin jatkamaan uniaan, jonka jälkeen heräsi taas iloisena ja pirteänä aamupuurolle. Lauantai päivä jatkui leppoisasti siivoillen, kävelyllä käyden, ruokaa laitellen, olohuoneen sohvalla möllötellen ja leppoisasti aikaa viettäen.



Pienokainen on taas näiden viimepäivien aikana kehittynyt hurjasti. Jaksaa jo lattiaa pitkin vedellä itseään paikasta A paikkaan B. Esimerkiksi tänään muiden ruokaillessa hinasi itsensä ruokapöydän alle tutkiskelemaan maailmaa ja isin jalkoja.

Pikkuinen hinailee itseään eteenpäin suurimmaksi osaksi istuma-asennossa niin, että toinen jälka jää taakse. Siitä se sitten hivuttautuu hiljalleen eteenpäin ja kurkottautuu kiinnostavia esineitä kohti. Välillä istuvalteen osaa jopa viedä itsensä varovaisesti mahalleen. Hurjasti on meilä siis kehitystä tapahtunut. Ei varmaankaan mene kauaa, kun konttaaminenkin sujuu. Uskomatonta, miten se yhtäkkiä noinkin paljon jo liikuskelee.



Pienokainen sai myös uuden ruoka alustan. Ehkäpä nyt pysyisi ruokapöydä edes jonkun verran siistinpänä, eikä olisi aina ihan puuromössöjen peitossa. Ja tabletin teemana tietenkin iki ihanat muumit (Kröhmm oliskohan äidin valitsema?). Kyllä se siihen tykästyi, vaikkakin sen jo muutaman kerran onnistui lattialle viskaamaan. Pikkuisella on muutenkin aina ruokailun yhteydessä tutkiskella ja heitellä leluja sinne tänne. Varsinkin, kun syöttötuolin vasemmalla puolella on juuri sopiva kolo, minne pikkuinen säilöö lelujaan ja siitä sitten viskaa lattialle. 

Aivan ihanaa on seurailla pienokaisen touhuilua. Sitä iloa ja onnea, kun saa maailmaa tutkiskella ja asioita ihmetellä. Ja miten sitä kehittyykään päivittäin oppimalla aina jotain uutta ja ihmeellistä. 

Meillä on myös hampaita tulossa. Kaksi alahammasta on jo entuudestaan ja nyt näyttää siltä, että on tulossa sekä ylähampaita, että seuraavat alahampaat. Ikeniä on viimepäivien aikana kutittanut niin paljon, että välillä ruuankin nieleminen tuntuu hankalalta. Pikkuinen on pitänyt välillä ruokaa suuhun säilöttynä usean minuutin ajan, ennen kun on nielaissut. Yleensä kun neilaisee ruuan samantien, niin nyt se on jäänyt poskiin pullottamaan, niinkuin pikkuoravaalla. 

Muutaman kerran ollaan ruokailun yhteydessä käyty olohuoneessa juomassa hieman maitoa, kun on niin paljon ikeniä kutitellut, ettei ole kunnolla saanut syötyä. Myös uusi suosikki purulelu on leivän kantapala. Porkkanaa ja maissinaksuja ollaan aikaisemmin kokeiltu, mutta ne ovat melko äkkiä lennähtäneet kädestä. Kuitenkin leipä on tuntunut maistuvan. Sitä kun on kivaa pureksilla ja kielen päällä maistella. Ja vielä kun ruisleipä tuoksuukin niin ihanalle. Namm NAmm.





sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Lumoava talvi

Paukkuvat pakkaset ja jäätyvät nenänpäät, huuruiset ikkunat ja valkeat hanget.

Hyrrr kun on ollut kylmiä nämä viimepäivät. Viereiseen kauppaankin kävellessä tuntuu, että koko ruumis muuttuu kankeaksi jääkalikaksi ja kaupassa on pyörittävä ympyrää ainaki se tunti, jotta kerkiää edes heiman sulamaan ja saamaan taas jalat lämpimiksi.

Mutta on tällaisissa pakkasissa ihaniakin puolia. Nimittäin ne huurteiset ikkunat, jäiset lumihiutaleet, valkoiseksi maalatut puut, upeat talvimaisemat ja ne monet ihanat, valokivaukselliset hetket.






lauantai 28. tammikuuta 2012

Vauvan vaaka

 "Hupsut puksut, hupsut puksut..."

Kyllä, tämä on soinut päässä siitä lähtien, kun postiluukusta muutama päivä sitten tipahti tilaamani vauvan vaaka-levy. Lainasin kyseisen levyn ennen joulua kirjastosta, enkä millään olisi raaskinut sitä palauttaa. Oli siis pakko hankkia oma.

Levy on aivan mahtava. Täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kappaleita. Hiiri mitaa maailmaa, kun on oikein pieni, siipileikki, sisilisko sihisee..


Jos jollain ei vielä tätä levyä ole, niin suosittelen ehdottomasti hankkimaan! Siitä riittää iloa vielä moneksi vuodeksi niin äidille, kuin pienokaiselle.








torstai 26. tammikuuta 2012

Kaksi kaverusta

Jos joku ei vielä tiennyt, niin meidän perheeseen kuuluu myös yksi pieni dinosaurus, 
nimittäin parta-agama Maga
Maga on nyt vajaan parin vuoden ikäinen, kultaisen kellertävä lisko.
Se nukkuu (laiskottelee) talvisin 
ja kesäisin vipeltelee pitkin lattioita ja paistattelee aurinkoa parvekkeella.

Usein ennen pienokaisen syntymää mietimme ja toivoimme, että näistä kahdesta tulisi hyvät kaverukset ja elämä pienen vauvan ja liskon kanssa sujuisi mallikkaasit

Ja niin se on ainakin tähän asti sujunut. Mitä vanhemmaksi pienokainen tulee,
sitä enemmän häntä kiinnostaa puisen terraarion asukas. Kun sanoo "Maga" pienokainen kääntyy samantien kohti terraariota ja sanoo "kaaahh". Hän haluaa myös aina terraarion ohi kävellessä jäädä hetkeksi ihastelemaan liskoa. Saattaa jopa suutahtaa ja ruveta itemään, jos vain ohi kävellään.

Saa nähä miten käy, kun pienokainen oppii kävelemään, saatika sitten juoksemaan. Saa olla varovainen, ettei jätä Magaa vahingossa olohuoneen lattialle loikoilemaan tai saattaa vahingossa pienten vipeltävien jalkojen alle jäädä.




keskiviikko 25. tammikuuta 2012

8kk neuvola

 Pienokainen piti tänään herätellä kahdeksan aikaan kesken makoisiten yöunien aamupuurolle, jotta kerettäisiin yhdeksäksi neuvolaan. Kuitenkin neuvolatäti oli myöhässä puolisen tuntia (kuten melkein aina?) ja kerkesimme tutkiskella yhdessä leikkihuoneen lelulaatikons sisällön moneen otteeseen. Pikkuinen pääsi jopa väähän isomman, viisivuotiaan pojan kanssa leikiskelemään ensimmäistä kertaa autoilla odotellessamme. Leikki meni niin, että isompi poika työnteli pienokaiselle hienosti autoja prummprumm ja pikkuinen taas vuorostaan heitteli niitä ympäri ämpäri lattiaa. 

Paino 9.530kg
Pituus 73.5cm

Paino on hienosti lähtenyt tasaantumaan vauvamaisesta pyöreydestä ja pituutta on edelleen hieman yli keskikäyrän. Itse ei olla mitään hirmu pitkiä kumpikaan, mutta pikkuinen on pituudessa edelleen keskikäyrien yläpuolella. Saa nähä, tuleeko meille pitkä poika. 


Muuten päivä on mennyt aika lailla kotona löhöillessä. Itselläni on ollut ollut koko päivän kuumeinen/kipeä olo, vaikka sitä kuumetta ei olekkaan. Toivottavasti ei tulisikaan. Nimittäin pienokaisen mummi tulee meille viikonloppuvierailulle, enkä millään haluaisi olla kipeänä. Toivotaan parasta.

Viikonloppua odotellessa! :)

tiistai 24. tammikuuta 2012

Aamuista sähellystä

Ne aamut, kun aamupuuro ei maistu.
Mielummin sitä heittelee kaiken mahdollisen pöydältä lattialle
ja kun kaikki on hienosti lattialle kasattu odotetaan,
että äiti ne kivasti nostaa takaisin pöydälle, 
jotta ne voisi taas suurella kolinalla maahan viskoa.






maanantai 23. tammikuuta 2012

Mietteitä tulevasta


Muutama viikko sitten tajusin, että virallinen äitiyslomani loppuu helmikuun puolessa välissä. Eli siis vain muutaman viikon päästä. Pitipä siis äkkiä kipaista kelaan täyttämään uusia hakupapereita. Vanhempainraha kun päätty, niin tilalle on sitten haettava kodinhoidon tukea.

Hakupapareissa oli kohta, jossa kysyttiin ajanjaksoa haettavalle tuelle. Milloin alkaa ja milloin päättyy. Se pisti väkisinkin miettimään suunnitelmia tulevasta. Niin omia opiskelujani, kuin pienokaisen mahdollista päivähoiton aloittamista. Milloin haluan aloittaa opiskeluni? Täyspäiväisesti vai osa-aikaisesti? Entäpä pienokaisen päivähoito? Monia kysymyksiä pomppasi mieleen sillä samalla sekunnilla.

Tottakai haluan aloittaa opiskeluni. Mieluiten jo tulevana syksynä. Silloin pikkuinen olisi reilun vuoden ikäinen. Luultavasti en ihan "jokapäivälle lukujärjestys ahdattuna täyteen" meiningillä. Ehkäpä ihan vaan muutamia kursseja alkuun. Sosionomin opinnoistani on vielä pari lukuvuotta käymättä. Haaveena olisi, että voisin aloittaa opiskeluni edes osa-aikaisesti ja samalla pikkuinen voisi olla päivähoidossa, esimerkiksi muutaman päivän viikossa. Vaikka koti-äitinä oleminen onkin ollut parasta mitä tiedän, haaveilee osa minusta jo koulunpenkille palaamisesta.

 Mutta sen näkee sitten tarkemmin myöhemmin. Löytyykö pienokaiselle mukava pävähoitopaikka, raaskinko jättää kuitenkin vasta reilun vuoden ikäisen pienokaiseni hoitoon, entäpä mikä on isän työllisyystilanne sillä hetkellä jne. Vielä on liian aikaista tehdä sen tarkempia suunnitelmia.


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

go Pekka

Sunnuntaipäivä huipentui pressavaaleilla.
Haaviston sijoitusta jännäiltiin
ja suklaajäätelöä mässäiltiin,
kun iloiksemme Pekka toiselle kierrokselle lennähti

JeejeeJE

Gogo Green

Kotona ja muualla

Näin kotiäitinä oleillessani olen oppinut rakastamaan kotona olemista. Voisinpa sanoa, että minusta on ihan selkeästi tullut mielellään viltin alle käpretyvä kotihiiri.
                                                                                                                                                                 Viihdyn kotona. Olen oppinut rakastamaan ruuan laittamista, sämpylöiden leipomista ja aamuisin sotkuisen sängyn petaamista. Vaippojen vaihtamista, sohvalla köllöttelyä, aamutakissa pyörimistä, aamulehden lukemista ja pyykkien kuivaamista. Rakastan kaikke kotiin liittyvää. Ihan parasta on touhuilla yhdessä kotoisia asioita tai viettää lämmintä ja rauhallista koti-iltaa.
Kuitenkin on ihanaa, että on paikkoja missä voi pikkuisen kanssa päivisin käydä. Kuten esimerkiksi  on muskari ja perhetalon kahvila. Käydään myös päivisin pitkillä kävelylenkeillä, keinumassa tai kauppassa hoitamassa tarvittavia ostoksia. 

Näin pysyy mieli ja olo virkeänä.

Kirjasto on myös yksi paikka, missä on tullut vietettyä paljon aikaa. Sieltä löytyy lukemista niin äidille, kun pikkuiselle. Itse kun rakastan kirjoja yli kaiken. Jos olisi enemmän omaa aikaan, ahmisin kirjoja niin paljon kun vain pystyisin.
 Kirjastossa on myös lasten oma leikkipaikka, jossa olemme yhdessä käyneet kirjoja katselemassa, leluilla leikkimässä ja muuten vain aikaa viettämässä.

Ihanaa, että on tekemistä.


2/3 vuodesta takanapäin

Kun pikkuinen on nyt 8kk ikäinen.

Kovasti se yrittää päästä lattialla möyriessään kontileen, mutta ihan vielä ei ole onnistunut. Hirmuista vauhtia käsiään ja jalkojaan nostelee ja edestakaisin heiluttelee, yrittäen ylös päästä. Ihan kuin lentoon lähtisi.

Pikkuinen on myös oppinut lattialla möyriessä hinaamaan itsensä sohvan eteen isin tai äidin jalkojen juurelle. Hivuttautuu varovaisesti jalkojen alle ja alkaa kiljumaan niin kovaa kuin kurkusta lähtee, käsiään vimmatusti heilutelle. Tämä siis tarkoittaa meillä "syliinsyliinSYLIIN" <3

Pikkuinen osaa myös vilkutella takaisin, kun kuuluu "Moiiiiii" isin tai äitin suusta. 
Kun sormen pistää pikkuisen kasvojen eteen, kurottaa pikkuinen päätään hieman eteenpäin, jolloin äitin käsi osuu pikkuisen nenään ja kuuluu "piiiip". Ehkä maailman suloisinta, mitä vain voi olla.


Lauantainen "synttäriaamu" alkoi vauvauinnilla. 
Ja päivällä pääsinkin leivoskelemaan illalla kylään tulevia vieraita varten.
Mehevää tonnikalapiirakkaa ja jälkkäriksi mokkapaloja.

 Sain juuri ja juuri keittiön siivottua ja pöydän nätiksi katettua, kun ensimmäiset sukulaiset ja tädit rimputtelivat ovikelloa. Päästiin yhdessä leivoksia herkuttelemaan, kahvia ja teetä maistelemaan, kuulumisia vaihtelemaan ja pienokaisen höpöttelyjä kuuntelemaan.

Kerettiin koko perheen voimin jopa nukkua pikaiset päikkärit, kunnes kylään ilmaantui vielä yksi yhteinen kaverimme uuden tyttöystävänsä kanssa. Heillekkin pikkuisella näytti olevan paljon asiaa.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Teen tuoksuinen torstai

Oli ihana päivä. 
Aamupäivällä käytiin kerhossa moikkailemassa muita vauvoja ja äitejä
Hieman yhdessä leikiskeltiin ja loruteltiin
ja kun kotiin tultiin, odotti keittiön pöydällä ihana yllätys.
Tilaamani paketillinen teetä oli saapunut.

Keitin itselleni samantien lämpimän pannullisen uutta, Genmaicha - teetäjoka on vihreää teetä paahdetun riisin kera. Ja kyllä, se tuoksu on kertakaikkisen ihana. Rakastuin siihen oitis! Ja makukin oli mitä nautinnollisin. Ehdottomasti uusi suosikkini.
 Jos sitä illalla maistelisi taas jotakin uutta.

let the pictures speak for themselves