Marraskuun viimeinen

 Tänään on marraskuun viimeinen päivä

Aamulla ikkunaa koristeli katulamppujen valaisemat sadepisarat. Mutta vaikka ulkona olikin kylmän sateinen ja tuulinen päivä, oli täälä sisällä lämmintä ja kotoisaa. Vaikea uskoa, että nyt se joulukuu vihdoinkin alkaa, joulukalenterien ensimmäiset luukut saa avata ja hyvällä omatunnolla syödä pipareita ja  joulusuklaata. 

Kun vielä kotia saisi vähän jouluisemman oloiseksi. Kynttilöitä on, adventtivalotkin löytyvät, mutta jotakin vielä puuttuu. Se punaharmaavihreävalkoinen värimaailma. Hiemat punaista kangasta olohuoneeseen, hitusten harmaata ja joulukuusen vihreää väriä sinne tänne, valkoisia enkeleitä ja tähtiä ikkunoille ja ehkäpä se joulu siitä syntyisi. Ainiin ja tietenkin ne jouluvalot. Vaikkapa olohuoneen ikkunaan ja parvekkeelle. 

Kanelin tuoksuinen tuikku

 Pieniä lasisia purkkeja on päässyt kertymään, kun pikkuinen on aloittanut soseiden syönnin. Uusia tyhäksi syötyjä purkkeja ilmestyy tiskialtaalle päivittäin. Nyt sitten vihdoinkin kokeilin tuunata yhden purkin uusiokäyttöön ja väsäsin siitä pimeiden iltojen innoittamana perinteisen tuikun. 

Inspiraation lähteenä käytin aina niin joulun tuoksuista kanelia. Ensiksi lakkasin purkin sisäpinnan ja ripottelin kanelia liimaiselle pinnalle. Pyörittelin purkkia käsissäni, jotta kanelia tarttuisi kaikkialle. Sitten kaadetaan ylimääräinen kaneli pois ja käydään tuikun ulkopinnan kimppuun. Taas hieman lakkaa pinnalle, pala kuviollista servettiä ja vielä ohut lakkakerros siihen päälle. Lakkaa ja eriväirisiä ja kuviollisia servettejä käyttäen muuten syntyy vaikka minkä näköisiä tuikkuja. Ja tottakai niillä voi koristella myös purkkeja, kukkaruukkuja sekä muita lasisia pintoja.

Lopuksi vielä koristeltua narua ympärille ja tuikku on valmis parvekkeelle vietäväksi. 

Helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Hyvä esimerkki uusiokäytön helppoudesta, toimivuudesta, säästeliäisyydestä ja ympäristöystävällisyydestä. 

Noista pilttipurkeista saisi vaikka mitä kivaa väsättyä. Maustehylly on ollut jo pitkään tuunauksen tarpeessa. Tai sitten voisi tehdä pieniä säilytyspurkkeja kaiken maailaman pikkusälälle. Tai pieniä ja suloisia hillo-, ja hunajapurkkeja. 

Näitä ideoita on mukava jäädä pohdiskelemaan lämpimän kaakkaon äärellä

Hei me leivotaan

Leivottiin eilen ensimmäinen pellillinen pipareita. Maltoinpas odottaa ensimmäiseen adventtiin asti, vaikka mieleni tekisin päästä maistelemaan takinaa jo pari viikkoa sitten. 

Eikun taikina pakkasesta sulamaan, muotit pöydälle ja pian päästiinkin aloittamaan. Pikkuinen pääsi aitopaikalle seuraamaan äidin puuhasteluja. Äidin kauliessa taikinaa pikkuinen leikiskeli vanhalla tyhjällä kahvipurkilla, joka toimiipi tällä hetkellä piparkakkumuottien säilytys rasiana. Niin ja tottakai piti sitä päästä taikinaankin käsiksi, ihmetellen pyöritellä sitä käsissä.

 Alta aikayksikön saatiin pellillinen jouluntuoksuisia pipareita. Hetken jäähdyttyä korsteltiin metsäneläimet ja muumipeikot valkoisella sokerikuorrutteella ja punaisella geelimäisellä koristelukuorrutteella. Ja lopuksi vielä ripaus tomusokeria ja namm piparit valmiina herkuteltaviksi.

Ihanaa puuhastella pikkuisen kanssa jouluisia asioita. Onhan tämä kuitenkin ensimmänen yhteinen joulumme. Enkä malta odottaa ensi vuotta, silloin pikkuinen on jo sen verran iso, että voimme oikeastikkin leipoa yhdessä pipareita ja rakentaa huikea piparkakkutalo. 

Ensimmäinen adventtimme

"Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa."

Näillä Nyt sytytämme kynttilät virttä laulaen alkoi meidän ensimmäinen adventtisunnuntai. Sytytimme tuon kynttelikön ensimmäiseen, toivoa ja odotusta edustavan nöyrtymisen adventtikynttilän.

"Nöyrtymisen adventti  Jeesus ratsastaa aasilla nöyrästi Jerusalemiin. Siten adventti liittyy kirkkovuoden keskukseen, palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin. Joulu saa merkityksensä vain Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen kautta."

Ihanasta kynttilän lämmittämästä aamiaisesta nautittua lähdimmekin ulos talviselle kävlylenkille. Oli ihanaa kävell pitkin keskustaa, kun kadut ovat tyhjillään ihmisistä. Sain rauhassa nautiskella vallitsevasta, miellyttävästi jouluisesta tunnelmasta ja eilen sytytetyistä jouluvaloista. 

Ihana ensimmäinen adventtipäivä on ollu kerta kaikkisen mahtava päivä. Rakastan tätä joulun odotusta. AINIIN ja tänään leivottiin pikkuisen kanssa ensimmäinen pellillinen pipareita. Namm. Mutta niistä kuvia myöhemmin.

Joulun ensimmäinen joulupukki

Tänään, ensimmäisen adventtiviikonloppuna ja viimeisenä marraskuisesena viikonloppuna oli pieni kaupunkimme täynnä jouluavauksellisia tapahtumia. Aamulla, koko menneen viikon kruunaavalla yhteisellä aamupalalla selailtiin paikallislehteä mietiskellen, että hmmh missäs kaikkialla sitä voisikaan tänään käydä. 

Ehdottomasti halusin päästä näkemään joulupukin. Pikkuinenkin saisi nähdä elämänsä ensimmäisen joulupukin, sen pitkän valkoisen parran ja hehkuvan punaisen takin. Torilla olisi tarkoituksena alkaa kolmelta joulukauden avajaiset. Paikallisia merkkihenkilöitä puhumassa, jouluvalojen sytyttelyä, rekiajelua ja lopuksi vielä ilotulistus. Mutta koska olimme liian malttamattomia pysyäksemme kotona koko aamupäivää, bongasimme lehdestä ilmoituksen S-marketissa olevasta joulukahvi tarjoilusta, missä vierailevana tähtenä itse joulupukki. Eikun kamat päälle ja menoksi.

 Ja sielä se joulupukki odotteli, kymmenpäisen lapsiparven ympäröimänä. Jakeli lahjoja ja ilmapalloja perheen pienimmille. Hetken odoteltuamme päästiin itsekkin tervehtimään pukkia. Pikkuinenkin pääsi oikein kädestä pitäen tervehtimään. Ja sai jopa pukilta ensmmäisen joululahjan. Kilttinä kun on ollut. Karkkia ja pillimehun. Ei ehkä ihan se parhain lahja pikkuvauvalle, mutta lahja kuitenkin. Noh, äidillä on ainakin illaksi naposteltavaa.

Kierreltiin vielä ympäri ämpäri kaupunkia jouluisia näyteikkunoita ihaillen, iloisia ihmisiä katsellen sekä kahvia ja pullaa maistellen. Kolen ainaan, juuri joulukauden avauksen alkaessa lähdimme kuitenkin kotiin. Niin pikkuiselle, kuin meille vähän isommillekkin oli nälkä yllättänyt. Saatiin rauhassa näutiskella ihana päivällinen Herkuleksen pyöriessä taustalla.

Ainiin ja koska tori on tuossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä, saimme parvekkeeltamme ihastella ilotulituksen loistetta.

Oi ihana perjantai

Perjantainen aamu alkoi niinkin ihanasti, kuin espresso kahvia nautiskellen ja purppuran punaista taivasta ihastellen. Pikkuinenkin heräili hymyissä suin äidin syleilyyn mönkimään. Oli siis pakko olla hyvä päivä tulossa.

Heräiltyämme leikiskeltiin, syötiin yhdessä aamupuuro ja siivottiin koko huusholli. Nii ja ääää miten sitä joka kerta siivotessa tulee sellainen olo, että hei enkö mä juuri muutama päivä sitten siivonnut koko keittiön viimeistäkin leivänmurua myöten. JA taas eikun uudestaan. Joku käy ihan varmasti meillä sotkemassa huoneita, heittelemässä pölypalloja nurkkiin, levittelemässä sukkia pitkin lattioita ja jättämässä kahvimukeja ties minne sohvan nurkkiin lojumaan. Ihan varmasti jonkinlainen peikko. Tai Tai ehkäpä jonkinlainen kiusoitteleva kääpiö.

Siivous urakan jälkeen olikin hyvä hetki lähteä pieneen lumituiskeeseen kävelylle. Sen jälkeen päivälliseksi pastaa äitille ja marjoja pikkuiselle. Jälkkäriksi leivottiinkin uunituore pellillinen joulutorruja. Ja vaihtelun vuoksi ei niitä perinteisiä luumimarmelaadi sydämisiä, vaan kokekiltiinkin jotain uutta. Vaniljanmakuista tuorejuustoa ja mustikkamarmelaadia. Ja voin sanoa, että oli ehkä parhaita joututorttuja mitä olen maistanut. Nam nam. Suosittelen kokeilemaan kaikella lämmöllä.

 
Ihanan joulunodotuksellista viikonloppua!

Eläimellinen musiikkilaatikko

Muutama viikko sitten ostin muskarin innoittamana meille kotiin tamburiinin, kulkuset ja muutaman marakassin. Nytpä päästään talven pimeiden iltojen ratoksi musisoimaan koko perheen voimin. 

Näille uusille musiikkisoittimille piti kehitellä jonkinlainen kätevä säilytyspaikka. Niinpä sainkin idean tuunata vanhasta pahvilaatikosta musiikkilaatikon uusille soittimille. Kirpputorilta muutamalla kymmenellä sentillä löytämällä vanhalla nuottikirjallaa päällystin laatikon leikkaaliimaa menetelmällä. Ja jotta se ei liian tylsältä näyttäisi, koristelin piirtämällä mustalla tussilla eläinhamoja kävelemään laatikon reunoille. 

Pikkuinenkin pääsi ihmettelemään uudenn laatikon sisältöä. Ehdottomia suosikkeja ovat tällä hetkellä tamburiini ja marakassit. Varsinkin ne marakassit, joilla on jo useaan otteeseen muskarissakin soiteltu. Haaveena olisi vielä joskus täydentää tätä meidän pientä instrumentti varastoa, esimerkiski rytmikapuloilla, bongoilla, triangelilla tai guirolla.