maanantai 31. lokakuuta 2011

Maanantain aamupäivä

 Uusi viikko on taas aluillaan ja mekin päätimme pikkuisen kanssa aloittaa sen reippaan oloisesti. Poikaystävänni lähdettyä töihin söimme rauhassa aamupalamme loppuun, jonka jälkeen pikkuinen nukahti vielä hetkeksi jatkamaan uniaan. Hetken torkuttua oli pikkuinenkin taas virkeällä tuulella ja seuraavana vuorossa oli leikkihetki olohuoneen lattialla. Harjoiteltiin mahalla olemista kirjaa katsellen ja leluja tutkien. Kaikista kiinnostavammaksi osoittautui kuitenkin vihreä viltti, sitä oli mukava repiä ja pureksia.

Ehkäpä, kun jokapäivä hieman harjoittelee, niin meidänkin pikkinen osaa lähteä eteenpäin möyrimään pitkin lattioita. Yritys on kyllä kova, jalat vispaavat sen minkä kerkeävät, mutta ihan vielä ei olla eteenpäin tai ympäri päästy. Kun istuminen sujuu jo yllätävänkin hienosti, niin eiköhän tämäkin pian opita. Omassa rauhallisessa tahdissa. Harjoitteluhan tekee mestarin, niinhän ne sanovat.


Sitten eikun uudet kegät jalkaan, nallepuku päälle ja tupsupipo päähän. Vuorossa oli  aamupäiväinen kävelylenkki kauppaan. Ja koska kyseessä oli lyhyehkö kävelyreissu, pääsi pikkuinen ensimmäistä kertaa selkänojaa vasten istuskelemaan rattaisiin. On hän esimerkiksi joskus mökillä ja laivalla ollessa istuskellut hetken rattaissa, mutta ei tällaisella kappareissulla. Ja voi, oli siinä ihmettelemistä.

Aluksi pikkuinen pisti äitille superhymyn, kun pistin hänet rattaisiin. Siitä kun näkee niin hyvin sekä äitin, että rattaissa roikkuvat vaunulelut. Ja samalla pystyy katselemaan, mitä kaikkea ympärillä oikein tapahtuu. Ulos päästyä pikkuinen katseli ihmeissään ympärille, että mitä nyt oikein tapahtuu. Kulmat kurtussa katseli hetken ympärilleen ja sitten vuorostaan äitiä.





Reissu sujui oikein mukavasti. Pikkuinen näytti hyvin viihtyvän rattaissa varsinkin, kun äiti höpötteli niitä näit samalla, kun työnteli rattaita eteenpäin. Kaupassa äitin seikkailessa hyllyjen välissä pääsi näpräilemään korissa olevia ostoksia. Reissusta jäi siis kaikin puolin mahtava ja positiivinen fiilis. Alapuolella oleva kuva on otettu kaupasta, juuri kun pikkuinen oli aivastamaisillaan


Kaupasta ostettiin äidin ja isin ruokaostosten lisäksi pikkuiselle purkkisoseita. Niitä ei olla vielä maisteltu ollenkaan ja ihan kokeilun vuoksi otettiin matkaan. Tähän mennessä ollaan perunaa ja hieman porkkanaa kokona muussattu ja soseutettu itse ja nyt sitten kokeillaan, miltä tällainen purkkiruoka maistuu. Pääsee maistelemaan uusia makuja ja samalla tulee lisää harjoittelua ja totuttelemista kiinteään ruokaan ja sen syöntiin.



sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Löytyneet jalat

Löytyneet ovat jalat. Niitä on kiva heilutella ja niillä on kiva tömistellä. Ihan parasta on se, kun äiti kutittelee jalkapohjia tai laulaen liikuttelee niitä. Niin ja myös värikkäät ja kuviolliset sukat ovat parhaita. Niitä kun voi ihastella ja katsella ja kokeilla, jospa niistä saisi kiinni.

Huomasin muuten sellaisen asian, että noissa tutta-pingiini sukissa kuva on väärin päin. Tai siis, että mielestäni pingiinien kuuluisi olla toisin päin. Niin, että pikkuinen voi niitä katsella jaloillaan leikkiessään. Nyt ne ovat hänen näkökulmastaan väärin päin.








Halloween muffinssit

Eilen illalla puin essun ylleni, nappasin pikkuisen syliin ja suuntasimme yhdessä kohti hämärää keittiötä. Tätä päivää olin jo pitkään odottanut, leipomishimo kun oli viedä mennessään. Suunnitelmissa oli leipoa lauantai illan kunniaksi halloween teemalla varusteltuja suklaistakin suklaisempia muffinsseja amerikkalaiseen tyyliin. Pikkuinenkin pääsi seuraamaan aitiopaikalta äidin puuhasteluja.

Ensimmäiseksi vatkattiin kananmunat, sulanut rasva, sokeri ja maito keskenään. Sitten sekoitettiin kuivat aineet keskenään ja lisättiin taikinaan. Lopuksi vielä rouhittuja fazerin sinisiä suklaapalasia joukkoon ja volaa muffinssitaikina on valmiina uuniin mentäväksi.




Sillä välin, kun muffinssit paistuivat uunin lämmössä, etsiskelin keittiökaapin kätköistä esille koristelua varten ostamani karkit ja marsipaanit. Koristeluun käytin siis yhtä kick-patukkaa, josta on tarkoituksena muovailla hämähäkkejä

Omar toffeekarkkeja, joista muovaillaan sormia ja varpaita..

Ja sekä valkoista, että mustaa marsipaania muuhun koristeluun..


Sillä aikaa, kun muffinssit jäähyivät, vuorossa oli omar karkeista ihokarvoja nostattavien sormien valmistaminen. Aluksi pussillisen toffee karkkeja kulhoon, sitten herkeksi mikroon, jonka jälkeen niistä on helppo väsätä iso omar karkkipallotakina. Sen jälkeen ei kun sormia muotoilemaan. Lopputuloksen kruunaa mantelilastuista tehdyt kynnet



Ja kun sormet on saatu valmiiksi, päästään parhaaseen osioon tässä kokkausprojektissa, eli muffinssien koristeluun. Ja niin syntyi erilaisia halloween muffinsseja herkuteltavaksi hämähäkinseitteineen, mustine hämähäkkeineen, ruumisarkkuineen ja risteineen..






perjantai 28. lokakuuta 2011

Meidän perjantaipäivä

Aamulla isän lähdettyä töihin vietimme pikkuisen kanssa rauhallisen aamun musiikkia kuunnellen ja lehteä lukien. Päivällä käytiin kaupassa ostamassa huomiselle leipomistarpeita. Olen nimittäin päättänyt, että meillä vietetään jo huomenna pienet halloweenjuhlat. Ei siis mitään sen ihmeempiä tule tahatumaan kuin, että aijon leipoa halloween teemalla varustettuja leivoksia ja niitä voidaan sitten illan aikana herkutella samalla jotain huonoilla tehosteilla varustettua kauhuleffaa katsellen. En ole moneen vuoteen viettänyt halloweenia millään tavalla ja siksi halusinkin tänä vuonna tehdä edes jotain vähän erikoisempaa.

Iltapäivä pikkuisen kanssa sujuikin sohvalla leikkien ja leluja tutkiskellena



Ihan parasta tässä päivässä oli se, kun poikaystävä töistä kotiin tullessa toi mukanaan kehystetyn kuvan pikkuisesta. Ja vielä se paras kuva kaikista. Rakastan tuota kuvaa. Se on otettu vähän yli kuukausi sitten tillikkajärven kansallispuistosta. Ehdottomasti arvokkain ja rakkain valokuva ikinä. Ja nyt se on ihanasti kehystettynä olohuoneemme seinällä-

Tässä on toinen suosikkikuvani pikkuisesta sööpöilemässä kirjahyllylläni

Ilta sujuikin omalta osaltani rauhallisissa merkeissä isoäidin neliöitä virkaten ja huomista päivää odotellen.

torstai 27. lokakuuta 2011

Hei me istutaan

Ei, meillä ei vielä osata kääntyä ympäri tai kieriä maassa kyljeltä toiselle. Mutta meilläpäs osataan seistä pönköttää tukevasti jalat maassa äidin pitäessä kiinni. Ja vielä paremmin meillä osataan istua pienen tuen varassa. Vielä hieman tasapaino heittelee, ylävartalo keikkuilee edes takaisin, mutta mielettömän hyvin osataan jo istua. Yllättävän hyvin. Selkäkin ryhdikkäästi suorassa. Pikkuinen on itsekkin istumisesta ja seisoskelemisesta innoissaan, ihan selkeästi tykkää. Varsinkin kun pääsee istuskelemaan isin tai äitin syliin ja käsillään näpräilemään jotain, minkä on onnistunut käsiinsä saamaan. Oli se sitten oma pehmokirja, kukosäädin, äidin kahvimuki, kamera tai jokin muu kiinnostava esine. Äidillä jo iso poika kun on.




Ja kyllä, jalatkin ovat löytyneet.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Näille meillä naureskellaan

Mikä onkaan se, mikä saa niin äidin kuin isän herkstymään. Herkistymään niin, että tekisi mieli rutistaa pikkuista niin paljon, kuin vain mahdollista eikä koskaan enää päästäisi irti. Tietenkin oman pienokaisen hellyyttävä nauru. Arkeen ei voi mahtua ainuttakaan huonoa päivää, kun voi kuulla oman pienokaisen nauravan.

Mikä kaikki onkaan pikkuisen mielestä hauskaa:

- Ehdottomasti hauskinta on se, kun isi tai äiti heittelee ilmaan. Se on niin hauskaa, että se saa pikkuisen huulille leveääkin leveämmän hymyn sekä supernaurun siihen päälle

- Pitkään jo suosiossa ollut hämähäkkilaulu käsiä heiluttaen on edelleen suosiossa

- Sitten on jaloilla leikkiminen "Vuolen kavion, vuolen kavion, kaivan reikää kaivan reikää...." Tästä lorusta pikkuinen tykkää, varsinkin kun samalla kutittaa jalkapohjia. Tämä leikki leikitään useaan otteeseen päivän aikana.

- Toinen jalkaleikki on tömistelyleikki. Pikkuisen maatessa sängyllä, sitterissä tai esimerkiksi hoitopöydällä äiti tömistelee ja taputtelee pikkuisen jalkoja samalla laulaen "Yksi pieni elefantti marssi näin..."

- Kerran satuin vahingossa pikkuiselle kuiskimaan jotain ja se vasta olikin hurjan hauskaa. Välillä, kun leikkiessä alankin kuiskimaan, niin nauru raikuu. 

- Sitten se kaikista pöhköin leikki. Pikkuisen masua taputellen, vartalo heiluu kun raajoja leilutellaan ja  lauletaan "Vauvasta tehdään muussiaa vauvasta tehdään muussiiaa..." Aika hölmöltä kuulostaa tiedän, mutta hauskaa se on

-Isän ja pojan omat omituiset leikit. Ihan parhaita <3





(Kuvat kesältä)

tiistai 25. lokakuuta 2011

Pienokaisen pehmokirja

Tässä on yksi Virosta ostettu pehmokirja, joka kuuluu ehdottomasti suosikkeihini pienokaisen kirjahyllystä. Se on ihanan värikäs, siinä on ihanan selkeät kuvat ja jokaiseen kuvaan kuuluu nii sanotusti jokin tekeminen pienokaisen taitojen kehittymistä ajatellen. Niitä hän ei tietenkään vielä osaa tehdä, mutta sitten kun kasvaa, niin pääsee kyseisen kirjan avulla esimerkiksi opettelemaan paidan napittamista, luukkujen nostamista ja nauhojen solmimista. Samalla viihdyttävä, mutta myös opettava kirja.









Muskaripäivä

Aamulla poikaystävän lähdettyä pistin kahvin kiehumaan ja kävin herättelemässä pikkuisen unten mailta. Unisena, hieman vastetahtoisesti silmiäänsä pikkuhiljaa availi ja sängyllä möyri. Nappasin pikkuisen syliin ja yhdessä lähdettiin aamutoimille, jonka jälkeen yhteiselle aamupalalle olohuoneen sohvalle. Siinä tunnin pikkuinen jaksoi valvoa, kunnes uni saapui ja ei aikaakaan, kun muutaman keinutuoli keinahduksen jälkeen hän vaipui takaisin kesken jäänneille aamu-unille. Silloin itse pääsin pukemaan ja valmistautumaan muskariin lähtöön. Pikkuisen herättämiselle aamulla oli siis syynä se, että hän kerkeisi vielä nukkua lyhyet päikkärit ennen kuin mennään puolilta päivin muskariin. Tänään se onnistui ja saatiin rauhassa heräiltyä ja syötyä, ennen kuin puettiin nallehaalari päälle ja lähdettiin temmeltämään kohti kulttuurikeskusta.

Mielettömän ihanaa oli olla muskarissa taas pitkästä aikaa. Viime kerrasta olikin jo aikaa. Kaksi kertaa jäi välistä, kun oli se etelän reissu ja viime viikolla olikin muskari syyslomilla. Joten kolmisen viikkoa on viime kerrasta aikaa, enkä eilen illalla malttanut ollenkaan pysyä paikoillani, kun olin niin innoissani, että päästään taas muskariin leikkimään ja laulamaan.

Muskarin alettua lauleskeltiin hevoslauluja, joista siirryttiin taivaalla liiteleviin lintuihin ja tällä kertaa päästiin tallustelemaan kuin karhut. "Karhu nukkuu karhu nukkuu palvipesässänsä..." Itsellekkin tuli hieman nostalkinen olo, kun oman lapsuuden lauluja päästi lauleskemaan oman pienokaisen kanssa. Tuonkaan laulun olemassa oloa en edes muistanut ennen tämän päivän muskaria. 



NIIN ja pitää vielä mainita se, että oma pieni liskommekin on viime pävien aikana ollut aktiivisella tuulella. Eilen pitkästä aikaa koputteli ikkunalla ja halusi päästä lattialle juoksentelemaan. Niin se ei olekkaan pariin viikkoon tehnyt, enimmäkseen viihtynyt luolassa möllöttäessä, syödessä ja nukkuessa. Ihan parasta, kun tuommoinen pieni otus vipeltää pitkin lattioita ja pomppii sohvalla.