Syksyistä meininkiä

Käytiin tänään syksyisellä kävelyretkellä.

Elmun kanssa ihmeteltiin maassa olevia lehtikasoja ja puissa pomppivia oravia.

Syksyn ihania värejä ohi kiitäviä pyöriä.

On se syksy sitten ihanaa aikaa.

Ja vielä ihanammaksi se muuttuu huomenna.

Kun lähdetään pienelle syyslomalle Helsinkiin ja siitä vielä ensi viikolla Tallinnaan.

Tämä päivä onkin loppuillasta mennyt matkaa suunnitellen ja tavaroita pakkaillen.

Eiiiii. Eiku JOOO

Nyt se on sen sitten oppinut. Nimittäin sanomaan Joo ja Eieeiiieii. 

Tässäpä teille muutama esimerkki tältä päivältä.

"Elmu haluutko maitoa?"

"ENNNN ENN"

"Entä vettä?"

"ENN ENN"

" No mikä sitte maistuis. Isin mehu? Sitäkö sä haluut?"

Muikea hymy 

"JOOOOOO"

"Elmu mennäänkö ulos?

"Eiii"

"Leikitäänkö autoilla"

"Eiii EII"

"Onko Elmu nälkä?"

"EIII eeiiiii"

"Mitäs sä sitte haluisit tehdä?"

"Eiii EEIiiii"

"ÖÖöööö"

"No enstäs kylpy? Käytäskö iltakylvyssä?"

"JOOOOOO"

Arkinen rytmi

Näin syksyn alettua meille on Elmun kanssa muodostunut oma päivärytmi. Arki kulkee periaatteessa saman kaavan mukaan, vaikkakin jokainen päivä onk loppujen lopuksi ihan erilainen. Mutta se tietty kaava, arkinen säännöllisyys tällä hetkellä on ja toivon mukaan ainakin hetken aikaa pysyy. Se tuntuu nimittäin aika kivalta. Sekä helpolta ja mukavalta. Toisin sanoen arki tuntuu tällä hetkellä sujuvan.

08.00 Suunnilleen noihin aikoihin heräillään oli kyseessä sitten maanantai tai lauantainen aamu. Haetaan herättyä Elmulle maitoa, jonka jälkeen äiti käy vessassa hieman laittautumassa ja pistämässä piilolinssit päähän. Sitten haetaan Elmun kanssa yhdessä lehti ja keitetään pannullinen kahvia ja kattilallinen puuroa. Sen jälkeen vietetäänkin aamua yhdessä lehteä lukien ja aamupalaa syöden.

09-12 Tässä välissä rakennetaan juna-rata, leikitään autoilla ja lueskellaan kirjoja. Tai mahdollisesti käydään kerhotalolla, muskarissa, kaupassa tai leikkipuistossa. Jotain puuhaa sitä on aina tiedossa.

12.00 Noin puolen päivän paikkeilla Elmu nukkuu päikkärit, jonka aikana äiti yleensä laittelee ruokaa.

13.00-14.00 Elmun herättyä syödään ja jatketaan päivän touhuiluja.

14-17.00 Käydään mahdollisesti vielä ulkona, syödään välipalaa, leikiskellään lisää autoilla ja palikoilla. Yhdessä puuhastellaan yleensä koko perheen voimin. Mitä sitä ikinä sitten keksiikään. Aina löytyy jokin kiva leikki. (Kuten esimerkiksi eilen rakennettiin Elmun pahvilaatikko majaan tyhjistä talouspaperirullista putki. Pitäähän sitä nyt palikoille olla oma tunneli. Siinähän se loppuilta sitten eilen menikin. Testaillen mitkä kaikki palikat mahduvat tunneliin ja mitkä eivät).

17-19 Äiti käy tähän aikaan muutamana päivänä viikossa jumpassa, jolloin Elmu touhuilee isin kanssa.

19-20.00 Elmun iltakylpy ja yhteinen iltapala.

20.30-21.00 Elmu menee yö unille. Viime aikoina aina ennen yhdeksää on unten maille sammahtanut ja siinä aamu kahdeksaan asti nukkunut.

21.00 -> Äidin omaa aikaa. Eli aikaa katsoa Gilmoren tyttöjä ja neuloa sukkia. Aikaa bloggailla ja juoda teetä. Tai mussutella mysliä ja tehdä koulutehtäviä. Tai ihan vain isin kainalossa pötkötellä jonkin aivot nollille leffan parissa.

Pieni paketti kädessä

Meille sattui pieni haaveri muutama päivä sitten. Oltiin viettämässä kaunista syyspäivää geokätkeilyn merkeissä, paikallisessa metsämaastossa. Pysähdyttiin sitten etsiskelemään kätköä järven rannalla olevalle kodalle. Pysähdys kesti aika pitkään, kun ei meinatti millään kätköä löytää. Etsiskeltiin puun juurilta, pienistä onkaloista ja  puuliitereitten välistä. Mistään ei tuntunut kätköä löytyvän. Lopulta mentiin koko poppoo etiskelemään sitä kodasta, jossa paloi tapansa mukaan muiden retkeilijöiden pystyttämä nuotio retkieväitä varten. Ja vaikka kuinka yritettiin olla varovaisia, että varo Elmu on poppaa ja oltiin kokoajan Elmun lähettyvillä, niin jotenkin se vain onnistui löytämään maasta oksan ja alta aikayksikön meni sen nuotioon heittämään. Ja sitä heittää osui ranne tulipesän reunalle.

Onneksi oli ranta vain muutaman metrin päästä. Samantien pikkumis syliin ja alas kalliota  pitkin käsi viileään veteen. Pieni itku siitä tuli, mutta onneksi hetken päästä vesi helpotti oloa. Eikä jälkikään onneksi ollut niin paha, miltä aluksi pelättiin. Vaikka kyllä äidille pieni paniikki ja järkytys tuostakin tuli. Ranteessa pieni palohaava ja vähän nahkaakin lähti. Mutta onneksi ei sen pahemmin käynyt. Eikä Elmukaan missään vaiheessa tuon pienen haaverin jälken osoittanut, että jälki olisi millään tapaa kipeä tai häiritsevä. Mutta olihan se herkkänä ja kosketusarka.

Käytiin kuitenkin seuraavana päivänä yön aikana tummunutta rannetta näyttämässä terveyskeskuksessa. Sielä se puhdistettiin ja laitettiin rasvalappu ja siihen päälle vielä sideharso. Pikku Elmusta tuli pieni pakettikäsi. Kun Elmulta kysyy, että missäs on Elmun paketti, niin se iloisesti heiluttelee kättään. Ei siis ole moksiskaan tuosta kädessä mukana roikkuvasta sideharsosta. Ei häiritse normaaleja leikkejä ja puuhasteluja millään tavalla. Uskomattoman reipas se Elmu on ollut. Äidin oma maailman rakkain poika.

Poika joka tykkää palikoista

On ollu taas sellainen päivä, kun olen moneen kertaan yhtäkkiä tajunnut, että hei tuo poika on taas kasvanut ihan mielettömästi. Ihan on jo iso poika. Muutaman päivän päsätä tasan vuos ja nelijä kuukautta. Esimerkiksi tänään juotiin yhdessä päivällä vihreää teetä ja mussutettiin juusto-kinkku-voileipiä mennen tullen. Sen jäkeen Elmu leikki palikkaleikkejä ja sai kaikki palikat oikeisiin koloihin. Ja melkeinpä kaikki autopalapelin palat loksahtivat kohdilleen. Ja illalla tehdessäni Elmulle ruokaa sanoin, että "hei äiti lähtee sitten kohta jumppaan niin jäät vähäksi aikaa isin kanssa kotiin. Äiti käy jumpassa ja tulee sitten kohta taksisin". Tähän Elmu vastasi että "joo" ja osoitti ikkunasta ulos. Sanoin vielä, että "äiti rakastaa sua", jonka jälkeen Elmu antoi pusun ja vilkutti. Se on kyllä ehkä maailman ihaninta. Kun tuo pieni söpöläinen antaa halin tai pusun. Muistan, kuinka raskaana ollessani mietin, että miten ihanaa se olisikaan, kun oma lapsi tulisi antamaan pusun ja lämpimän halauksen. Ja nyt sen tiedän. Ja se, jos mikä on ihan parasta.

Ihanaa on myös se miten hyvin Elmu pärjää isin kanssa äidin ollessa poissa. Elmu ymmärtää, että äiti lähtee hetkeksi aikaa ulos, mutta tulee onneksi ihan kohta takaisin ja sillä aikaa meillä on isin kanssa omia kivoja leikkejä. Enää ei tarvitse äidin lähteä ulos huolestuneena, kun pikku Elmu tulee joka kerta ovelle iloisesti vilkuttelemaan. Tänäänkin nuo kaksi olivat poissa ollessani saaneet iltapalan syötyä, käyneet ulkona sade kävelyllä ja kotiin tultuani pomppivat sängyllä odottamassa nukkumatin saapumista.

Niin ja noista palikkaleikeistä piti kertoa vielä sen verran, että Elmu on ruvennut tykkäämään niistä ihan valtavasti. Varsinkin nyt, kun suurin osa paloista menee jo omille paikoilleen. Kolmiot kolmion muotoisista aukoista ja neliöt omista. Ja sitten onnistuttua taputetaan oikein muikean hymyn kera. Ja yhtä, punaista ja kahvallista palikkalaatikkoa Elmu kantaa usein mukanaan. Huoneesta toiseen lastaten siihen mukaan kaiken maailman aarteita. Ja yksvuotis lahjaksi saatu autopalapeli on myös ehdoton suosikki. Sitä aletaan rakentamaan heti aamusta ja vielä viimeisen kerran piipaa-auto omalle paikalleen ennen nukkumaan menoa.

 Elmu on tässä viime päivien aikana oppiut sanomaan JOOO. "Haluatko Elmu maitoa""Joo". "Luetaanko kirjaa". "JOO". "Leikitäänkö autoilla". "AUTO JOOJOO Auto JOOJOO".
Uusia sanoja tämän lisäksi on esimerkiksi poppa. Se on muuten jännä, miten tuo poppa herättää lapsissa niin suurta mielenkiintoa. Kaikki mikä on poppaa on kiinnostavaa ja hauskaa ja sitä pitäisi päästä kokeilemaan. Edes vähäsen. Poppaa meillä on saunassa löylyä heittäessä. (Kun yks päivä Elmu kiipesi saunan laiteille istumaan, otti vesikauhan ja osoitti kiuasta. "PoppaPoppaPoppa.") Poppaa on myös uuni, jota Elmu käy osoittamassa sormella, kun nälkä iskee. Äitin kahvikuppiin pitäisi myös päästä sormet upottamaan.

Yli vuosi sitten

Tänään on ollut eräänlainen "yli vuosi sitten viimeksi" päivä. Ihan vahingossa.

Aloitin aamun aamulehden sijasta tekemällä koulutehtäviä.

Kävin paikattavana hammaslääkärissä ja söin päivälliseksi tuoreita punajuuria.

Pidin korvissani ikivanhoja korvakoruja ja piirtelin suttupaperin reunalle kukkia.

Tein tuskaisia vatsalihasliikkeitä ja kävelin ulkona musiikit korvilla.

Pilkko pimeässä ja sateisessa säässä. Ihan yksin.

Kaikkea tätä tehnyt viimeksi yli vuosi sitten.

Tavarat hukassa?

Etsiskelin tänään koko päivän puuteria. Ympäri ämpäri. Kolasin läpi kaikki kaapit, sohvan aluset, jumppalaukut ja lattialla lojuvat vaatekasat. Lopulta se puuteri löytyi.  Potkuauton kyydistä.

Eilen löysin kauksäätimen roskiksesta.

Ja toissapäivänä se oli pinnasängyssä.

Muutama viikko sitten löysin kylpyammeesta punaisen kengän ja vessanpöntöstä oli muodostunut uusi säilytyspaikka palikoille.

Kukakohan näitä tavaroita oikein piilottelee?

Syksyistä onnellisuutta

Syksy on aika ihanaa aikaa. Nautin siitä kuinka arki alkaa ja illat pimenevät. Voi poltella kynttilöitä, leipoa piirakoita, käpertyä huovan alle lukeskelemaan kirjoja ja syödä aamupalaa villasukat jalassa. Voi pitää värikkäitä huiveja ja ruskeaa takkia. Ja pistää kotoisat saappaat jalkaan ja huopaiset hanskat käteen. 

Eilen syysmarkkinoilta löysin kotiin tuotavaksi kilon omenoita ja talkkinajauhoa. Omenoista tein jo yheden piirakan ja talkkunajauhot odotavat vielä vuoroaan. Jospa niistä joku päivä herkullisen puuron keittäisi. 

Ainiin. Syötiinhän me eilen myös mustikkakukkoa. Halusin  tehdä herkullisen, mutta samassa edes jonkun verran terveellisen ilta palan tapalan. Ja savolainen perinneruoka, mustikkakukko eli räättänä osoittautui juuri sopivaksi vaihdoehdoksi. Ja oli muuten aika hyvää. Varsinkin kymän maitolasillise kanssa.

 Tähän syksyyn kuuluu ihanien leivonnaisten ja pitkien ulkoilulenkkien lisäksi myös paljon muutakin. Kuten esimerkiksi se, että kerhotalot ovat taas auki ja muskaritunnit alkaneet. Olen myös aloittanut koulun, mutta vain yhden kurssin merkeissä. Seuraavat tunnit taitaapi olla keskiviikkona. Pitäisi siis nyt viikonlopun aikana saada hieman noita ravintoarvoja ja ruokasuosituksia lueskella. Olen myös yrittänyt aloittaa syksyn reippaasti liittymällä paikallisen naisten voimisteluseuran jäseneksi. Sehän tarkoittaa siis sitä, että takataskussani on vuoden jäsenkortti kaiken maailman zumba-steppi-pumppi-aerobic tunneille. Ja olenkin ottanut nyt tavoitteeksi treenata pitkän tauon jälkeen fyysistä kuntoani ja käynyt pari kertaa viikossa jumppaamassa. Ja voin sanoa, että jo muutaman jumppatunnin jälkeen olo on energisempi ja kaikin puoli parempi kuin ennen. Helposti iskevä väsymyt on helpottanut ja tuntuu, että tunnin zumbailusta saa virtaa koko loppu viikoksi.Niin ja voi myös paremmalla omatunnolla niitä herkullisia omppupiirakoita mussuttaa. 

Syksyisen värikästä ja tuulista viikonloppua kaikille.

Kettupaita

Löysin blogeja surffaillessa PaaPii design shopista uskomattoman ihanan ja suloisen kettupaidan. 

Tämä paita oli ehdottomasti saatava meidän pienelle kettupojalle.

Ja tänään jo postista saapuikin tuo uusi paita pikkukettu-ompeluarkin kera. Siitä voisi ommella vaikkapa pienen kettupehmolelun. Aivan ihana! Huomenna siis mars mars ompelukoneeseen uudet langat ja kaapista sopivia täytteitä etsiskelemään.

....

Elmu näytti äitille miten Puppe lepää matolla.

Parasta tässä päivässä

Syksyinen aamu. Lämmin villapaita ja pörröiset lapaset.

Kerhon juna-rata ja leikkupuiston norsu liukumäki. Pihalla möyryävä kaivuri ja lämmin tomaattikeitto.

Sairaan kaunis elämä ja gilmoren tytöt.

Puolentoista tunnin zumba ja iltatee parvekkeella.

Tästä se viikko lähtee.

Omin jaloin

Maailmassa on niin paljon nähtävää ja asioita koettavana.

Nyt kun pääsee omin jaloin siinä kävelemään.

Äitin ja pojan oma perjantai

Vietettiin tänään Elmun kanssa kaksistaan iltaa kotosalla, kun isi lähti viikonlopuksi mökkeilemään.  

Ja on ollut aika kiva päivä. Ollaan Elmun kanssa kahdestaan touhuiltu vaikka mitä ja juuri hetki sitten tuo pieni poika sammahti sänkyynsä ilta kylvyn ja lukuisten juna-, ja autoleikkien jälkeen.

Mutta mitäs kaikkea meidän päiväämme onkaan kuulunut....

Sukkaa vaille valmiit villasukat ja rankalainen elokuva Päiväni Marguritten kanssa. Jota voin myös lämpimästi suositella kaikille piristykseksi syksyn pimeisiin iltoihin

Eilinen kanttarellikeitto

Muutama uusi autokirja

Äitin virkkaama tyyny

 Vuohenjuusto-leipä ja kuppi kahvia

 Ja tietenkin lämpöä ja valoa tuovat kynttilät

Saas nähä mitä kaikkea sitä huomenna keksitään.

Sunnuntainahan se isi vasta kotiin palailee.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Intiaanipoika matkaalla maailmaan

Ammattikorkeakoulun 2. vuoden sosionomiopiskelijat järjestävät tänään jo perinteeksi muodostuneen kuperkeikka liikuntatapahtuman alle kouluikäisille lapsille. Itse olin tapahtumassa avustajana parisen vuotta sitten ja tänä vuona kävinkin ihan vain vierailijana pikku Elmun kanssa katselemassa, mitä kaikkea tämän vuoden opiskelijat olivat saaneet aikaan.

Tämän vuoden teemana oli matka maailman ympäri. Oli kenguruita Austraaliasta, leijonia Afrikasta ja Intiaanitelttoja Pohjois-Ameriikasta. Elmun kanssa me heiteltiin hernepusseja, mentiin tunnelia edes takaisin kymmeniä kertoja, rakennettiin palikoista lohikäärme, piirrettiin, juostiin norsua karkuun ja askarreltiin intiaanipäähine.

Enkäpä sitä itse olisi ensi vuonna yksi tapahtuman järjestäjistä. Saa nähä.

Taaperolle rattaat

Vihdonkin saatiin ne. Elmulle uudet, kätevät ja kevyet rattaat.

Ollaan niitä jo useamman viikon  ajan etsiskelty ja erilaisia vaihtoehtoja pohdiskeltu. Maanantaina ajettiin Kuopioon tarkoituksena saada vihdoin ja viimein jonkinlaiset rattaat hankittua. Vanhat kun ovat jo turhan isot, rämät ja epäkäytännölliset.

Ja me saatii rattaat. Melkeinpäähän koko päivä siinä meni, mutta nyt ne on olemassa. Carena Easyn mustat rattaat. Eivät ole ehkä ole makkinoiden parhaimmat ja laadukkaimmat rattaat, mutta kelpaavat meille. Hinta oli opiskelija budjettiin sopiva, rattaat kevyet ja mukavat sekä tietenkin iso koritila plus mukiteltene äidin mieleen. Kääntyvät myos aika helposti, vaikkakin katujen ylitykset plus muut mahdolliset esteet ja kuopat tuottavatkin hieman hankaluuksia. Ihan niin helppo noilla ei ole liikkua, kuin edellisillä. Saa nähä miten talvella tullaan pärjäämään. Noh ainahan voi mennä pulkalla. 

Mutta muuten olen tyytyväinen uusiin rattaisiin ja jo parissa päivässä tottunut niihin.   Tuntuvat jo ihan omilta, enkä vanhoihin vaihtaisi.

Ja näyttää se Elmukin uusissa rattaissa viihtyvän.

Uudet rattaat plus viime talvena ostettu talja. 

.....

Ilta, punertava taivas ja uudet rattaat. 

Syksyinen muistipeli

Kerrankin löysin Pirkka- lehdestä  sen verran vasustamattoman askarteluidean, että se oli pakko päästä tekemään. Ja heti samana iltana. Kyseessä oli syksyinen muistiipeli. Lehessä oli valmiina syksyiset muistipelikorttien kuvat, kuten esimerkiksi puolukat, sienet ja sadeviitat. Ei olisi tarvinnut muuta, kuin leikkaa-liimaa systeemillä koota peli. Innostuin kuitenkin projektista sen verran, että halusin siitä vähän hienomman, kuin vain lehdestä leikatut kuvat  liimata kierrätyskartongille.

Maalasin oranssilla ja hieman piirtelin mustalla. Kaivelin vanhoja paperikätköjä ja ompelin pahvista pelille taskun. Ehkäpä tätä pääsisi ensi syksynä Elmun kanssa pelailemaa.

Siihen asti se saa luvan odotellessa koristaa kirjahyllyä kynttilöiden vierellä. 

.....

Tärähtänyttä ompunsyöntiä sunnuntaina

Valoa kylmään iltaan

Tänä kesänä jäi juhannuskokko välistä.

Mutta päästiinpä korvaamaan menetetty kokko eilen. 

Syyskuun ensimmäisenä päivänä.

Kylmään ja pimeään iltaan löydettiin järven rannalta roihuava kokko.