Viime perjantaina aloitimme matkamme, päämäränä Tallinna. Taas kerran. Vietimme pitkän ja rauhallisen aamun, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Starttasimme auton ennen yhtä ja perillä taisimme olla illalla kymmenen aikoihin. Tunteja siis ajaessa vierähti ja monta, mutta jotta pikkuinen jaksaisi pitkän ajomatkan istuskella autossa, pidimme taukoja tunnin-parin välein.
Takana oli leppoisa ajomatka karkkia mässäillenn, kahvia litkien ja joululauluja lauleskellen.
Lauantaina, eli tarkemmin ottaen jouluaattona heräsin paniikinomaisesti, huomatessani kellon olevan jo varttia yli kahdeksan. Olin pistänyt herätyksen soimaan 07.30, mutta tietenkin huomaamattani pelkästään arkiaamuiksi. Joten eikun äkkiä ylös sängystä, sekä isä että poika hereille ja tavaroita pakkailemaan, aamukahvia ja puuroa keittämään ja laivalle lähtöön valmistautumaan.
Yhdeksän paikkeilla lähdimme juoksujalkaan isojen kassien kanssa, sadetta ja tuulta uhmaten kohti bussipysäkkiä ja siitä sitten viimeisten joukossa 10.30 lähtevään laivaan. Kerettiin, vaikkakin hieman kiire tuli.
Jouluaaton aamu ja laiva oli viimeistäkin penkkiä myöten täynnä. Ja koska tulimme laivaan miltein viimeisinä, teki hankaluuksia istumapaikkojen löytäminen. Hetken ympyrää pyörittyä, vaunujen kanssa ihmisten ohi änkäiltyä löysimme istumapaikat lasten leikkipaikan vierestä. Siihen asetuimme, söimme yhdessä aamupalaa ja katselimme ohi kirmailevia, leikkiikäisiä lapsia, joiden perässä äidit ja isit juoksentelivat.
Vielä on helppoa pikkuisen kanssa laivassa matkustaa, kun ei tarvitse pallomeressä ja liukumäissä pomppia. Kohta se sitten juokseekin laivaa ympäri tuhatta ja sataa ja äitillä on perässä pysymistä. Hyvästi rauhalliset laivamatkat.
