lauantai 27. huhtikuuta 2013

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Totoron maja

Lumet ovat sulaneet ja näin pihakeinukin on talvilevoiltaan kaivautunut esille. Vielä keinu on ison pressun alla peitossa, mutta sepäs ei tunnu haittaavan. Prsennun välistä kun pääsee kivasti puikahtamaan keinuun sisälle ja toiselta puolelta ulos. Elmun Ihan oma tunneli ja leikkimaja.

Eikä ihan mikä tapansa majaa, vaan se on Totoron maja.
Ison Totoro oma maja.




Kun oli tapahtuma järjestettävänä

Me tehtiin se. Tiistaina oman luokkani järjestämä, koko kevään työn alla ollut liikunta tapahtuma ikäihmisille on nyt loppuraportteja vaille valmis. Koko kevät on ollut työn täydeltä tekemistä ja puuhaa tämän tapahtuman suunnittelemista ja toteutuksessa. Paljon on ollut hommaa.

Itse olin tapahtuman järjestämisessä mukana sisustusryhmässä, sekä toiminnallisten maatilan ja sauna  pisteen suunnittelussa.

Vastuullani oli liikuntahallin ulkopuolella maitotonkissa koristeena olevien koivunoksien kerääminen ja koristeleminen. Pienten puutarhasaksien avulla kävin muutamana aamuna metsikössä, suuren lumihankien keskellä keräilemässä isoja koivunoksia. Myöhemmin kotosalla niitä sitten koristelin. Vääntelin rautalangalla pieniä vihreitä huopapalasista oksien ympärille. Näin sain oksan näyttämään, kuin ne olisivat täynnä pieniä lehden nuppuja.

Valokuvastin, askartelin ja keräilin myös maatila pisteelle kuvia vanhoista esineistä ja työkaluista, tehden niistä pienen näyttelyn pirtin pöydälle. Unohtamatta yleiseen sisusukseen kuuluvien kylttien, kuten esimerkiksi tervetuloa kyltin tekemistä.

Its tapahtumapäivänä olin saunapisteellä pukeutuneena teatterista lainaamaan maatilan emännän asuun. Saunapisteemme sijaitsi pienessä varastohuoneessa, jonne sisään uskaltaneille oli luvassa saunatontun kertoma tarina, saunatuoksuja sekä rentouttava hieronta pientä palloa ja siveltimiä käyttäen.

Saadaan olla ylpeitä itsestämme koko luokka, vaikka välillä olikin sellainen olo, että miten me tästä urakasta oikein selvitään ja saadaan näinkin iso tapahtuma järjestettyä vain meidän opiskelijoiden kesken.


Mutta nyt se on ohi. Onnistuneesti ohi.










torstai 25. huhtikuuta 2013

Aamun paras ohjelma

07.53 ja aamun odotetuin hetki. Muumit alkaa!


Perhe

"Tietääkös Elmu, ketä meidän perheeseen kuuluu?"
"Isi. Äiti. Mmmu. Maga. LELUT"


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Oman itsensä hyväksymällä voi päästä elämässä eteenpäin

Ihmettelin muutama päivä sitten ,että miten mulla on ollu näin hyvä päivä. Miten on näin rauhallisen hyvä fiilis, vaikka muutama edellinen päivä on ollut kiireisen stressaavaa. 

Olen juuri noiden kiiresten ja stressaavien päivien aikana paljon miettiny omaa itseäni. Omia ajatuksiani, tunteitani ja kouluani. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että se ei nyt  ole ihan mun juttu. Vaikka kuinka haluaisinkin ja toivoisin, että se olisi.
Ja se jos mikä oli aluksi todella hankala hyväksyä. Väkisin yritin keksiä keinoja, joilla saisin koulun näyttämään itselleni sopivalta. Ja tapoja, joilla saisin taas itseni uskomaan, että hei on tää sittenki se sun juttu.

Mutta ei. Itseä ei ole helppo huijata. Kaiketi tämä helpottunut ja hyvä fiilis johtuu juuri siitä, että olen nyt hyväksynyt pienessä mielessäni sen, että tämä koulu ei ole mut juttu ja se on ihan okei. Se ei maailmaa kaada. Pidän kovasti nykyisetä koulustani, mutta se tapa, miten sielä opiskellaan, tehdään tehtäviä ja suoritetaan tutkinto ei tunnu itselleni sopivalta vaihtoehdolta. Eikä se koulutus sisälliöllisestikkään ole mitenkään mullistavan hienoa. 

Omat haaveeni ovat erilaiset. Oma persoonani on ihan erilainen. Ja ehkä se onkin isoin tekijä tässä kaikessa. Juuri oma persoonani. Sosiaalisesti tämä koulu tuntuu liian raskaalta. Sisällöllisesti liian laimealta. Enkä ole varma, sovellunko kyseiseen ammattiinkaan valmistuttuani. Ainakin itse koen, että en. 

Tuntuu omalla tavallaan haaskaukseslta ajatus, että pitäisi ainaki hetken aikaa kyseisestä koulutusalasta taukoa, jota on käynyt nyt reilu puoltoista vuotta. Ja kyllähän se kokonaan uuden koulutuksen, ainakin toistaiseksi tntemattoman tuntinnon alusta aloittaminen vähän pelottaa. Riskihän se olisi, mutta niitä riskejätän välillä täytyy tehdä.

Pitää yrittää toteuttaa omia haaveita ja unelmia, vaikka joutuisikin pettymään ja palaamaan takaisin. Ainakin tulisi kokeiltua. Eikä ainakaan voisi tulevaisuudessa katua sitä, ettenkö olisi edes yrittänyt avata muita ovia.

En halua käydä tätä nykyistä kouluani vain sen takia, että saisin sen ammatin. Haluan jotain enemmän. Haluan jotain mistä itse pidän. Jotain, missä olisin itseeni tyytyväinen. Ja voisin kokea itseni hyväksytysi juuri sellaisena kui olen.

Ehkä nämä ajatukset motivoivat minua lukemaan entistä enemmän tuleviin pääsykokeisiin tai sitten ne ovat vain sunnuntaisen illan väsyneitä ajatuksia elämästä ja jatkan koulukäyntiäni ensi syksyllä niinkuin olen sitä tähänkin asti käynyt. 

Sen näkee sitten. Mutta sen voisin vielä sanoa, että miten helpottavaa on, kun kykenee olemaan sujut omien puutteiden ja vajaavaisuuksien kanssa. Niitä kun on välillä liiankin hankala hyväksyä. Olen kuitenkin huomannut, että vastaankaan taisteleminen ei aina auta.

Kipeän viikonlopun jälkeen

Näin se viikonloppu on taas vierähtänyt ja aika mukavasti ne pari päivää tässä on mennyt, vaikka kipesti ollaankin täällä voitu. Perjantaina meille tuli vierailulle oma äitini eli Elmun mummi, jonka kanssa vietettiin mukavan rauhaisa ja kiireetön viikonloppu. Tehtiin hyvää ruokaa, käytiin kaupungilla ja hoidettiin yhteisvoimin pientä kuumeista poikaa. Kiitos viikonloppuvieraallemme avusta!

Elmu on nyt neljättä päivää kipeänä, mutta onneksi se kuume näyttää nyt pikku hiljaa helpottavan. Tänäänkin Elmu jo iloisesti leikiskeli ja jaksoi hetken aikaa reippaan oloisesti touhuilla. Leivänkin se sai melkein kokonaan syötyä. Yskä on kuitenkin vielä aikamoinen, joten saa nähdä kuinka hyvin tänä yönä meillä nukutaan. Ja ainakin huominen päivä lepäillään vielä rauhassa kotosalla. 

Mutta nyt kun Elmu on paraantumaan päin, on meidän isi flunssassa kahta kauheammin. Olen siis tänään päässyt huolehtimaan kahdesta potilaasta. Vuorotellen vienyt toiselle vettä ja toiselle maitoa. Ja toisen sohvalle peitellyt, kun toinen jo räkänokkaisena haluaa tulla syliin lepäämään. Voitte itse päätetellä, kumpi on kumpi.






Vihreitä unelmia

Unelma ihanasta parvekepuutarhasta, yrteistä, värikkäistä kukista ja tuoksivista mansikoista on edelleen ajatuksissani päivittäin, vaikka en sitä olekkaan tänä keväänä vielä päässyt toteuttamaan niin paljoa, kuin haaveissani haluaisin. Viime kesänä meillä oli parvekkeella persiljoiden ja muiden yrttikasvien lisäksi myös kaksi isoa tomaattia, joille langoista väkerrettiin omat juotto astiat aina, kun reissuun lähdettiin. Meidän omat isot ja komeat kesähoidokkimme. Ja saatiihan niistä myös muutama pikku tomaatti maisteltavaksi. Ja toisen tomaattipensaan lehti koristaa tälläkin hetkellä kuivattuna ja kehystettynä meidän keittiömme ikkunalautaa.

Saa nähä, mitä kaikkea sitä tänä vuonna parvekkeelle saa kasvatettua. 
Tällä hetkellä keitiössä on itämässä monta purkillista erilaisia siemeniä. Ja muutavat niistä ovatkin jo itäneet. Auringonkukat, mintu ja pavut.
Muutamat tukikepit olen pavuille jo rakentanut valmiiksi ja tyhjät kukkaruukut kasannut parvekkeen nurkalle odottelemaan. Ja heti kun kauppojen kesäpihat avautuvat, lähdetään taimiostoksille.
Sitä odotellessa!



perjantai 19. huhtikuuta 2013

Paranemaan päin

Kuumeinen poika voi jo tänään hieman paremmin. Aamupäivä meni nukkuessa, mutta iltapäivällä jaksoi jo leikiskellä autoilla ja juna-radalla. Ja ruokakin jo vähän alkaa maistua. Tänään aamupuuron lisäksi söi palan kalakukkoa ja kiiviä. Ja nyt odotellaan, että pikkukakkonen alkaa, jonka jälkeen tuleekin mummi kylään viikonlopuksi!


torstai 18. huhtikuuta 2013

Aurinko paistaa!


Nytpä istahdan taas hetkeksi aikaa alas. Ihan vain selailemaan blogeja. Ja ehkä vähän unelmoimaan. 

Pientä vapaata koulutöiden ja kaiken sen stressin ja tulevien pääsykokeiden keskeltä.
Koulua olisi vielä muutama viiko jäljellä. Enää muutama tehtävä, tentti ja tapahtuma järjestettävänä ja sitten se olisi tältä keväältä ohi. Unohtamatta toukokuun lopulla olevaa pääsykoetta. Sitten vasta päästään kesäloman viettoon. 

Kesälomalla aion sitten lomailla oikein kunnolla.
Elmun kanssa kotosalla. Nauttia kesästä ja luonnosta.
Ja kiirreettömästi Elmun seurasta.

Mutta nyt voisin keittää vielä vähän teetä.
Ja  käydä vilkaisemassa tuota äitin sängyssä yskiskelevää pienokaista.
 Elmu kun on nyt toista päivää ollut kuumeessa. Ja yskäkin on aikamoinen.
Tänäänkin Elmu on nukkunut melkein koko päivän. Välillä herännyt juomaan maitoa ja halailemaan. Sitten taas takaisin unten maille. Ruokakaan ei oikein maistu.

Toivottavasti saa nyt oikein kunnolla levättyä ja kuume pääsisi jo huomiseen mennessä laskemaan. 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Laatikossa on hyvä nukkua


Sunnuntaipoika

"Isi on  iso pallopäää"
"Elmu on näääin iso miesss"
"Äiti tuuu mukaaaan. Äiti seiso. Äiti pomppiii. Äiti pyöriiiii"

 "Vettä sataa. Kesä ei tullu. Kesä meni pois"


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Elmusta on tullut tässä muutaman viime viikon aikana hieman omatahtoisempi kuin aikaisemmin. Jos hän ei saakkaan jotakin mitä hän haluaa, se kyllä kuuluu. Kuten esimerkiksi jätskiä heti siltä istumalta kun sitä tekisi mieli. Tai vaihtoehtoisesti ei pääse jonnekkin paikaan, mihin haluisi mennä. Kuten esimerkiksi parvekkeelle, minne Elmu olisi jatkuvasti halukas menemään. Elmu haluaa myös itse päästä avaamaan ulko oven, kastelemaan kukat, hakemaan aamulehden, keittää puuron ja etsimään puhtaan vaipan eteisestä. 

Mutta vaikka pientä uhkammuukka onkin esiintynyt, on se Elmu silti maailman suloisin poika. Ja uutena piirteenä ollaankin huomannu se, kuinka liikuttava Elmu osaa välillä olla. Esimerkiksi yks aamu käytiin puistossa kevereiden kanssa laskemassa liukumäkeä ja kun mentiin kyseiseen puistoon vielä illalla, ei kavereita näkynytkään. Elmu katsoi äitiä surullisin silmin ja sanoi "kaveri ei tullu. Kotona nukkuu". Tai kuten viime viikolla isin hakiessa Elmun päiväkodista. "Äiti ei tullu"

Elmu rakastaa myös liukumessä laskemista. Varsinkin silloin, kun äiti laskee mukana. "Äiti tuu mukaaaaaaan!". Eilen Elmu oppi myös isommilta kavereilta sen, miten liukumäen voi laskea alas myös mahalteen. Nyt sitten ei liukumäestä alas tullakkaan muuta kuin kädet edelä.

Mutta nyt äiti menee keittämään kahvia ja valmistautumaan kerho iltaan. Kiirettä pitää, mutta kerkesipä sitä hetkeksi alas blogin äärelle istahtamaan.

 


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Linda Bondestamin

Lauantai ja kello kymmenen aamulla.
Äidt ja poika jo reippaina katsastamassa kulttuurieskusksessa eilen avattua uutta lasitennäyttelyä. Mainio Herra Iloinen ja ystävät by Linda Bondestami. 
Ihania kuvituksia, lastenkirjoja, leikkimökki, satusänky ja pehmoleluja.
Tästä näyttelystä taidettiin tykätä molemmat!