Kiipesin ihan ite

Ne päiväkoti aamut

Todettua yhdessä, että nyt on aamu, aika nousta ylös ja aloittaa uusi päivä, kömmitään Elmerin kanssa kylpyhuoneeseen pesemään hampaita. Matkalla kylpyhuoneeseen Elmu iloisesti ilmoittaa, että "Elmeri aloittaa."  Tämä tarkoittaa siis sitä, että Elmeri saa aina aamuisin aloittaa itse omien hampaittensa pesun. Iltaisin on sitten äitin vuoro.

Kun hampaat on pesty, käydään valitsemassa Elmerille vaatteet. Yleensä tehdään niin, että asettelen muutaman varteen otettavan, puhtaan paidan sohvalle ja Elmeri käy itse sieltä sitten valitsemassa, että minkä paidan haluaa laittaa päiväkotiin päälle.

 "Hmmm. Minkäs Elmeri valitsee. Elmeri ottaa tämän."

Ja kun ollaan saatu vaatteet puettua, kengät jalkaan ja mukillinen aamumaitoa juotu, on aika astua ovesta ulos. Ja Elmeri pääsee tilaamaan hissin..

Sitten jäädään hetkeksi aikaa pihalle kuuntelemaan kaukaa kuuluvan roska-auton ääntä...

.. ja nyt voidaan juosta autolle kilpaa.

Nyt ollaankin jo päiväkodilla perillä...

Aamuaurinko toivottaa meidät tervettulleeksi päiväkodin takana.. 

Omat lelut Elmeri asettelee omalle kaapille odottelemaan...

Sitten onkin aika mennä hetkeksi aikaa leikkimään kavereiden kanssa ja odottelemaan aamupuuron valmistumista..

Autoja autojen perään

Näköjään sitä ei enää yksinkään ulkona kävellessä osaa olla tarkkailematta ohi ajavia autoja..

Olla kiinnittämättä huomiota siihen, onko kyseessä oranssi kaivuri, lava-auto, bussi vai ambulanssi.

Tai onko auto tähtinenäinen Mersu, salaman muotoinen Opel, pyöreä Toyota, neljän ympyrän Audi vai isin auto, honda.

Tällaista se pienen pojan äitinä oleminen näköjään on.....

 Kyllä sitä uudessa, isojen poikien sängyssä kelpaa pomppia. 

Syyspäivä mökillä

Keltaiset lehdet mökkitiellä. Syysaamun viileys vaati takin ylleen.

Aurinko ei lämmittänyt tarpeeksi.

 Tein kävelyretken metsässä. 

Kuuntelin, kuinka lehdet tippuivat.

Koski oli edessä päin.

Se oli leveämpi kuin muistin.

Sateenkaari

Eilen keittiön ikkunasta nähtiin, viikon sisällä jo toinen, täydellisen värinen sateenkaari.

Elmeri oli sateenkaaresta lumoissaan.

E: "Kuka ton on piirtäny?"

Ä: "Sateenkaari tulee rakas sillon, kun vettä sataa ja samaan aikaan aurinko paistaa"

E: "Joo. Aurinko ja vesi yhdessä sen piirtäny"

Ä"Joo totta. Aurinko ja vesi piirtää sateenkaaren"

E: "Onpas hieno. Tuolla se on äiti. Tuolla kato!. Isi tuuu kattomaan sateenkaarta."

Pienistä ilon hetkistä syntyy se arjen onnellisuus.

(Elmu nimen käyttäminen blogissa ei tunnu enää luontevalta. Kotona Elmu nimi ei ole ollut käytössä sitten vauva aikojen, joten täst edes käytössä olkoon se oikea nimi. Elmeri.)

Iloa aikaisista aamuista

Nautin aamukävelyistä. Oli kyseessä sitten kesä-, sateinen syys-, tai kylmä pakkas aamu. 

Aikaisissa aamuissa on oma taikansa.

Kävelin aamulla pitkin tyhjiä katuja, kumisaappaat jalassa. Vastaani tuli vain muutama auto. Työmiehet menossa töihin. Kaupas avaamassa oviaan. Kaupunki heräämäisillään.

 Työntelin vaunuja ja katselin taivaalla lipuvia pilvia. Yläpuolellani taivas oli pastillin värinen. Se näytti pehmeältä. Edessäpäin odottivat synkät sadepilvet.

Elmun päiväkotiin vietyä menin takaisin kotiin. Keitin puuroa, laitoin siihen kourallisen mustikoita ja join kahvia.

Jomottava päänsärky, joka oli alkanut jo eilen illalla ei onnistunut kahvin voimalla häviämään. Kuten ei myöskään yöllä nukutuilla pitkillä unilla.

 Enpä ollut pitkiin aikoihin nukahtanut heti ilta yhdeksän jälkeen.

Pitkästä pyörälenkistä ja raittiista ilmasta tuntui sen sijan olevan apua. 

Ja lounaan jälkeen nukutuista päiväunista.

Sitten vielä muutama kouluun liittyvä tehtävä ja hakemaan poika kotiin..

Sunnuntai

Heräsin tänään varttia yli seitsemän. 

Tuntui, kun olisi saanut pitkästä aikaa nukkua yli puolen päivän. 

Yleensä sitä pitää herätä jo ennen seitsemää...

Ennen kuin Elmun kanssa päästiin aamupalalle, piti kaikki autot vuoron perään laittaa liukumäkeen. Sitten piti vielä leikkiä muistipeliä. 

Ja myöhemmin aamupalan jälkeen pomppia sängyllä, leikkiä pehmolelujen kanssa, ajella leikkiautoilla, heitellä tennispalloa, puhallella saippuakuplia, käydä liukumäessä ja juosta kilpaa. Puhumatta ruuan laitosta, astioiden tiskaamisesta ja pyykin pesusta.

Tottakai se on ihaninta mitä maailmassa voi olla, leikiskellä oman rakkaan pienen pojan kanssa, mutta välillä se voi olla myös todella uuvuttavaa. Kun on joku, joka on jatkuvasti huomion ja seuran tarpeen. 

Onneksi meitä on kaksi.. Aina löytyy isi vierestä, jos äitiä alkaa väsyttää.

...

Tänään piipahettiin mökillä. Syksyinen takki ja punaiset kumisaappaat jalassa tallustelin keltaisessa metsässä ja poimin mustikoita. 

Viinimarjojakin oli vielä jäljellä..

Elmun olisi kovasti tehnyt mieli pulahtaa järviveteen, rakentaa puroa ja leikkiä mökkiautoilla. Vaikka itse iloitsenkin paljon alkavasta syksystä, jään Elmun puolesta haikailemaan kesää. Se meni ohi liian nopeaan.

Elmu kun nautti kesästä kaikien voimin. Leikkipuistoista, rantahiekasta, järvivedessä polskimisesta ilman vaippaa, jäätelöstä kuumana kesäpäivänä, muurinpohjaletuista ja nurmikolla pallon potkimisesta. 

Kaipaan kesää, kun muistelen miten paljon Elmu siitä nautti.

Mutta nyt on syksy. Ja se on vuodenaika, jota rakastan. 

Kyllä tästä syksystä löytyy paljon ilon aiheita myös Elmulle.

Värikkäät metsät, suuret lehtikasat, leikkipuistot ja päiväkodin kaverit.

Lauantai

Aamulla paistoi pitkästä aikaa aurinko. 

Syötiin ruisleipää. Laitettiin siihen kananmunaa ja avocadoa. 

Katsottiin Kaapo ja lähdettiin ulos liukumäkeen. 

Elmu juoksenteli kilpaa ympäri jäätelökioskin.

"Elmu juoksee. Ännn yyy tee Nnnnnyt. Elmu voitti"

Ihmeellistä, miten kaksivuotiaalla on jo taipumus kilpailuun ja halu voittaa.

Kotiin lähdettäessä meidän ohi ajoi auto Bmw

E: "Toi on pemari. Se ajaa aika hitaasti"

Ä: "Muhahha ai miten nii? Onks pemari hidas auto?"

E: "Jooooo"

Ä: "Mikäs sitte on nopea auto?"

E: "Isin auto"

Nyt ulkona tuulee. Näyttää siltä, että kohta voisi sataa.

Mutta ennen sitä pitäisi käydä kaupassa. Ja illalla voisi lueskella. Kynttilän valossa

Mielessä kesäisiä muistoja. 

Ne aikaiset aamukävelyt torilla ja pieni sininen liukumäki.

Kun arki alkaa

Perjantai. Elmu heräsi ennen seitsemää ilmoittamalla kovaan ääneen, että nyt on äiti aamu. 
Eikä siinä sitten auttanut muu, kuin herätä hampaitten pesuun ja odottelemaan aamu ohjelmia.

Voisin hakea itselleni lisää kahvia. Ja palan vesimeloonia.

Näyttää siltä, että tänäänkin on tulossa sateinen päivä. Onneksi löysin itselleni uudet kumisaappaat. Sellaiset punaiset ja vähän kuluneet. Ehdottomasti parhain muutaman euron löytö pitkään aikaan. 

Tämä viikko on ollut virallisesti se koulujen alku ja kesäloman loppu viikko. Onhan se näkynyt myös meidänkin perheessä. Omalla tavalla.

Elmu aloitti päiväkodin maanantaina taas kahden kesäkuukauden jälkeen. 

Aamuisin päiväkotiin mentäessä Elmu sanoo, että äiti on täällä vähän aikaa. Olen joka aamu jäänyt hetkeksi aikaa päiväkotiin lueskelemaan Elmun kanssa kirjoja ja leikkimään leluilla ennen päiväkodin aamupuuroa. Näin päiväkotiin paluu on ollut helpompaa. Kuten myös äidistä ja isistä erossa oleminen. Kun on voinut aamut päiväkodissa äitin kanssa jakaa.

Päiväkodissa Elmu on iloisesti touhunnut muiden mukana. Leikkinyt pallolla, juoksennellut kilpaa, höpötellyt niitä näitä, leikkinyt kavereiden kanssa autoilla ja laskenut liukumäkeä. Ja näyttää siltä, että kivaa on ollut.  Elmu tuntuu sielä viihtyvän ja nauttivat kavereiden seurasta.

Eilen Elmua heitteli päiväkodin hiekkalaatikolla palloa. Äidin nähtyään pallo lensi maahan ja pienet jalat juoksivat hymyissä suin, kovaa vauhtia äidin syliin. Sitä halausta en unohda koskaan. 

Oli äitiä ikävä

Itse olen käynyt lukemassa aamulehden kahvilassa, käynyt pitkillä pyörälenkeillä, lueskellut kirjoja, kokeillut uusia reseptejä, tyhjentänyt kotia turhasta romusta, miettinyt tulevaa ja hoitanut koulupapareita.

Tänä syksynä en vielä palaa kouluun..

Vielä on kesä

Elokuu on jo täällä, mutta vielä on aikaa kesäillä. Sitä me ainakin ollaan yritetty tehdä.

 Ollaan oltu leikkipuistoissa, torilla jäätelöllä ja rannalla katselemassa venitä.
Ja välillä mökkeilty ja oltu apuna projektissa nimeltään katon korjaus.
 Vaikkakin minun ja Elmun "auttaminen on ollut enemmänkin sellaista rantahiekalla leikkimistä, vadelmien mussuttelua, keinumista, lettujen syömistä ja mustikoiden poimimista. 

Vasaroin sentään yhden naulan katolle. Nimikirjoitusta unohtamatta.

Eilen käytiin Jyväskylässä viettämässä Elmun sekkupojan kastejuhlaa. 
Pieni Joonas poika, vastasyntyneen onnelliset vanhemmat, lämmin kesäpäivä ja hyvää ruokaa. 

Olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Rakastuin niihin järvimaisemiin.