Päivän odotetuin hetki

Pikku Elmu ja Pikkukakkonen

( Ps. ääni on vähän huono, joten eikun volat täysille nii kuuluu)

1.5v

 Elmu 1v. 6kk

* Omistaa kaksi huuliharppua, joita aina välillä iloisesti soittelee

* Tykkää tanssia isin kanssa "rokkia"

* Elmun lempimainos on ehdottomasti tuo "Arla natura Herkullinen jutttuuu....." Aina kun kyseinen laulu alkaa soida alkaa Elmun pienet kädet heilua ja jalat tanssahdellen mukana keinuen. Ja mainoksen lopussa Elmu hymyillen huutaa "MMmmuuuuu"

* Elmu tykkää käydä kerhotalolla leikkimässä autoilla ja tiistaisin muskarissa leikkimässä piirileikkejä.

* Elmu tykkää leikkiä palikkaleikkejä, kuten esimerkiksi rakennetta torneja puupalikoista tai duploista, jonka jälkeen ne haijjaa potkuilla kaadetaan. Tai sitten niistä tehdään tunneli tai kootaan ne jonkun auton kyytiin.

* Autot on vieläkin ehdottomasti ykkösleluja palikoiden lisäksi. Elmu tykkää esimerkiksi ajella pikkuautoilla vaippapaketin päällä tai laittaa ne tuolille laskemaan "liukumäkeä", koota palikoita ison rekka-auton kyytiin, kasata tavaroita potku-autoon tai rakentaa autopalapelejä.

* Pehmoleluistakin Elmu tykkää. Unikaverina on vaihtelaan tahtiin joko nalle, apina, susi tai norsu.

* Elmun kanssa leikitään päivittäin myös erilaisia juostaan karkuun leikkejä niin ulkona kuin sisällä. Viimeksi tänään käytiin koko poppoo ulkona ihastelemassa eilen pystytettyä joulukuusta ja juostiin sen ympärillä Elmu ota kiinni läälälälä leikkiä. Juoksee muuten jo aika kovaa vauhtia tuo pieni poika kun sille päälle sattuu. Nauraen se pienillä jaloillaan juoksenteli ympäri suuren kuusen oksien.

* Sängyssä pomppiminen ja hyppiminen on kanssa tosi kivaa. Ja äitin ja isin tuoleille kiipeäminen.

* Kirjat on myös ihan parhaita. Varsinkin Mauri Kunnaksen 12 lahjaa joulupukille, Nalle Nallukan palomieskirja, Pupu tupuna ja Barbababa. Plus tietenkin kaikki luukku/kurkistus kirjat.

* Elmu on nyt virallisesti kokonaan heittänyt hyvästit tutille.

* Elmu tykkää laskeskella asioita. Äitin ja isin kanssa osataan laskeskella kaikki kirjassa olevat nallet ja jalassa olevat varpaat. 

* Elmu tykkä käydä läpi asioita, mitkä ovat joko isin, äitin tai Elmun. Esimerkiksi keittiössä Elmu näyttää, että tuossa on isin paikka. Ja tuossa taas äitin paikka. Tässä on isin tyyny ja tuossa äitin. Isin kengät ja äitin kengät. Elmun kirja ja äitin kirja. Elmun muki ja äitin muki. Ja sitä rataa...

* Elmu menee yleensä siinä yhdeksän jälkeen iltaisin nukkumaan ja herää aamu kahdeksan maissa. Päiväunet jäävät yleensä aika lyhyeen, keskimäärin alle tunnin mittaisiin nokosiin.

* Elmun ruokahalu on jotain ihan käsittämätöntä. Syö melkein mitä vaan tai ainakin kaikkea mitä mekin syödään. Ja kaikesta tuntuu tykkäävän ja kaikki maistuu. Varsinkin leivästä (kinkusta ja juustosta ), banaanista, kananmunista, aamupuurosta, äitin myslistä plus kylmästä maidosta Elmu tykkää.

Pomppulinna

"Hymyiletkö rakas äitille"

Pienestä flunssasta ja öisin hereillä pitävästä yskästä huolimatta se poika jaksaa vain hymyillä. 

               . 

Jouluisa sunnuntai

Tämä päivä on tuntunut ihan joululle. Heti aamulla herätessä oli sellanen olo, että olispa kiva tänään syödä laatikoita. Vaikkapa porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa sekä siihen vielä lasillinen glögiä. Ei siis auttanut muu kuin tehdä jo perinteeksi muodostunut sunnuntainen kaupassa.

Kotiin tultua laitettiin kinkku uuniin muhimaan ja tehtiin punajuuri-aurajuusto vuoka kaupasta ostettujen laatikoiden rinnalle. Ja jälkkäriksi leivoin vielä taatelikakun. Pieni jouluinen ateria näin marraskuisena sunnuntaina.

Mietin tässä, että mikä oikein sai tämän päivän tuntumaan niin jouluiselle. Mistä se tunne oikein tuli. Kalenterikin vielä näyttää marraskuun puolta väliä, ulkona puhaltaa kylmä ja sateinen tuuli eikä kotonakaan ole joulukoristeita vielä esille. Mutta se tunnelma ja olotila. Se syntyi kynttilöiden valosta, rauhallisesta olotilasta, hyvästä mielestä ja rakkaasta perheestä, kotona olemisesta ja kiireettömästä sekä stressittömästä päivästä. Silkasta yhdessäolon ilosta ja siitä nauttimisesta. Se tuntui joululta.

Näin leipää syödään

Tehtiin eilen herkulliset leivät iltapalaksi. Ladottiin turejuustokerroksen päälle hyvää juustoa, kinkkua ja muutama siivu kurkkua. Elmu söi omasta leivästään kinkun, juuston ja kurkut ja ilmoitti tyytyväisen oloisena, että

 "Loppu. Lisäää Lisäää. Lopppu"

Sellaista on Elmun voileivän syönti tällä hetkellä. 

Ps. Nukkumaan menemiset ilman tuttia ovat jo helpottaneet. Eilen ja toissäyönä nukkumaan meneminen tuntui jo joksenkin sutjakkaalta, vaikkakin äitin piti olla kokoajan vierellä. Mutta näytti ainakin siltä, että tutti on nyt kokonaan unohtunut.

Tavallisen arkinen juhlapäivä

 Ei se syntymäpäivä näytä enää tuntuvan niin ihmeellisen jännittävälle ja erikoiselle päivälle kuin silloin joskus. Pienenä sitä jännitti jo edellisenä iltana, että mitäköhän sitä lahjaksi mahtaa saada. Koulussa synttärisankarina sai juhlan kunniaksi jakaa muille karkkia ja kaverit antoivat tiimarista ostettuja lyijykyniä ja koiravihkoja. Ja sitä sai koko päivän syödä kaiken maailman herkkuja ja ennen nukkumaan menoa pääsi poksauttelemaan iltapalloja. Silloin joskus koko päivä oli yhtä juhlaa ja riemua.

Mutta ei se syntymäpäivä tunnukkaan enää niin hienolta ja kummalliselta. Kivaahan se on, mutta ei läheskään yhtä hauskaa ja erikoista kuin silloin joskus. Viimeksi taisi syntymäpäivä tuntua erikoiselta juhlapäivältä silloin kun täytti kahdeksantoista. Mutta siitäkin on jo tasan tarkalleen viisi vuotta.

Ollaanhan me tätä 23-vee päivää jonkun verran juhlistettu. Aamulla keittiön pöydällä odotteli höytyävän kahvimukin vieressä neljä pakettia. Isoimmasta paketista löytyi ihanat marimekon napakettu pussilakana. Seuraavassa paketissa oli Tulen ja jään laulu kirjasarjan neljäs osa. Kolmannesta paketista löytyi ihanan pehmeä lankakerä ja viidennessä oli jouluteetää sekä lahjakortti askartelukauppaan <3. 

Ja syötiinhän me myös hyvä lounas ja tehtiin herkullinen iltapala. Käytiin sadepäivä kävelyllä sovittelemassa vaatteita ja leikiskeltiin kotona pahvilaatikko liukumäellä. Niin ja tietenkin se tutin pois jättäminen on ollut isossa roolissa myös tänään. Päiväunille Elmu ei suostuttu menemään taaskaan ei sitten millään. Illalla saatiin onneksi joksenkin hyvin pienokainen nukkumaan reilu tunnin lauleskelu, höpöttely ja rauhoittelu yritysten jälkeen. Toivottavasti se tästä pian helpottaisi. On nimittäin yllättävän puuduttavaa, vaikkakin on "vasta" kolmas ilta nukkumaan menemisen kanssa taistelua. Mutta kyllä me tästä yhdessä selvitään.

Lyhyesti voisin todeta, että tänään on ollut kaikin puolin tavallisen arkinen, vaikkakin paikoittain  haastava, mutta silti niin ihana päivä.

Kiitos siitä <3

Unitutille heihei

Yritetään nyt vihdoin ja viimein luopua siitä unitutista. Hyvä kun olisi saada se tutti pois ennen tammikuussa alkavaa päiväkotia. Ja mieluiten jo ennen joulua. Siksipä aloitettiinkin tämä haastavalta tuntuva tehtävä eilen illalla.

 Ja mitens sen nyt sanoisi. Ihan suht hyvin on projekti sujunut. Ainakin suurimmaksi osaksi. Eilinen ilta meni pelleillen ja tuttia ikävöiden. Ei kuitenkaan itketty montaa tuntia putkeen vaan tutittomuus aiheutti pikemminkin pelleily/riehumus reaktion. Luultavasti Elmu luuli, että jeeee ei vielä tuttia niin ei ehkä olekkaan nukkumaanmeno aika. Lopulta kuitenkin sammahti muutaman tunnin pelleilyn jälkeen nallen viereen, äidin lauleskellessa tuutulaulua. 

Voisipa sanoa, että eilinen ilta sujui joksenkin vaivattomasti tai ainakin helpommin kun olisin kuvitellut.  Kyllähän se Elmu tutin muisti ja sitä kaipasikin, mutta ei mitään suurta itkukohtausta syntynyt. Mutta ei kuitenkaan malttanut sängyssään pysyä ja välillä yritti purra irti nallen nenän tai äidin kädestä sormen. Kerrottiin Elmulle, että Elmu on nyt iso poika eikä tarvii tuttia enää ja että tutti menee nyt majaan nallen kanssa. Nallella on nyt tutti ja nalle nukkuu majassa. Elmu ei tarvii enää tuttia. Ja kyllähän se Elmu sen ymmärsi, kun äitiä niin suloisin silmin katsoi ja majaan osoitti.

Tänään päiväunille meno olikin sitten ihan eri juttu. Tavallisesti Elmu menee päiväunille siinä puolen päivän kieppeillä, mutta tänään ei. Ei sitten millään. Sänkyyn nostamisesta ei seurannut muuta kuin huutoa ja itkua. Eikä suostunut menemään nukkumaan vaikka kuinka yritettiin rauhoitella, silitellä ja lauleskella. Nukahti lopulta kolmen paikkeilla autoon, kun lähdettiin käymään kaupassa.

Tänään oli sitten vuorossa toinen yö ilman tuttia ja juuri hetki sitten Elmu nukahti yöunille. Ja eipä tänään ollut ihan mikään kaikista helpoin nukutettava. Reilu tunti yritettiin mennä nukkumaan, mutta aina juuri nukahtamaisillaan Elmu pomppasi itkien sängystä pystyyn. Onneksi kuitenkin sinnikkyys ja rauhallisuus palkittiin ja Elmu nukahti lopulta isin vierelle kädestä kiinni pitäen. Taisi olla jo itsekkin niin rättipoikki kaikesta itkusta ja huutamisesta.

Saas nähä miten käy huomenna.

Nammm

Mikä muukaan voisi olla näin namiherkkua, kuin äitin tekemä parsakaali-aurajuusto piirakka.

Eikä ilme suinkaan ole YäkkHyiii vaan pikemminkin super Nammmmm.

Elmu taisi syödä melkeinpä puolet piirakasta. Ja äiti toisen puolen. Kyllähän siitä pieni pala isillekkin jätettiin. Ihan vain kun oli isänpäivä.

Isänpäivää

 Hyvää isänpäivää rakkaallee pikkuElmun isälle  <3

 Isänpäivän aamu 2011

 Isänpäivän aamu 2012

Pottailua ja muutama uusi sananen

Eilen tajusin, että Elmu täyttää kahden viikon päästä puoltoista vuotta. Siis yks vuos ja kuusi kuukautta. Ei enää yksivuotias, mutta ei ihan vielä kaksikaan. Niin ja onhan tässä tulossa muitakin juhlapäiviä enne tuota puolivuotis synttäripäivää. Nimittäin sunnuntainen isänpäivä ja omat synttärit ensi viikolla. 

 Elmun sanavarasto on yhtäkkiä ihan mieletön. Osaa sanoa Mopo ja Nalle. Rekka ja omppu. Unohtamatta norsua, vaippaa, hyttyä, kukkaa, kirkkoa, rappua, pupua, napaa ja hauvaa. Sanoja kun löytyy jo kymmeniä ja lisää tulee kovaa vauhtia. Esimerkiksi tällä viikolla ollaan opittu Noosu, Rapu ja Hämmä (hämähäkki). Elmu tunnistaa myös vaikka mitä sanoja ja löytää lastenkirjoista pienimmätkin yksityiskohdat. Osaa osoittaa missä on nosturi, hinausauton koukku, Pupen ämpäri ja löytää piilossa olevat kaikki viisi kissaa. 

Potalla käyntiä ollaan myös harjoiteltu. Tähän asti harjoitteluon sujunut aika mallikkaasti, vaikkakin se ensimmäinen onnistunut pottareissu on vielä saavuttamatta. Muutama viikko sitten kun potta hankittiin ei Elmu suostunut siinä istumaan kuin ehkä muutaman sekunnin ja pomppasi paniikissa pystyyn ja juoksi toiseen huoneeseen karkuun. Parin viikon sisällä Elmu kuitenkin on pikkuhiljaa alkanut tottua potan olemassaoloon. Aluksi ihan vain tutkiskeli pottaa ja välillä uskaltautui jopa hetkeksi aikaa istahtaa siihen ja sillä tavalla pikkuhiljaa totutteli uuteen "tuoliinsa". Ja tällä hetkellä käydään muutaman kerran päivässä istuskelemassa potalla ja lueskellaan kirjoja siinä samalla. Enää potalla käynti ei ole pelottavaa. Ja kyllähän se Elmu osaa jo sanoa, että "vaappa" kun kakka on tulossa. Mutta vielä ei olla ajoissa potalle keritty. Ehkäpä se tästä. 

Elmu on myös alkanut heittäytymään superlötköspagetiksi ulkovaatteita pukiessa. Pukemisesta onkin meidän perheessä tullut jonkainlainen leikki. Ainakin Elmun mielestä. Ensiksi pitää äitin tai isin metsästää Elmu, joka kuullessan lauseen "Lähdetään Elmu ulos. Takki päälle ja kengät jalkaan", juoksee kovaa vauhtia karkuun. Kun on onnistunut nappaamaan karkulaisen syliinsä ja kantamaan eteiseen, heittäytyykin hän aivan lötköksi. Makaa sylissä nauraen aivan lötkönä. Ei suostu istumaan, saatika sitten seisomaan. Yritä siinä sitten pukea tuollaista sylissä makaavaa lahnaa. 

Onneksi hetken pelleiltyä ja naureskeltua Elmu suostuu laittamaan kengät jalkaan ja pukemaan hanskat käteen. Myönnän, huvittavaahan se on äitinkin mielestä. Kun tuo pukeminen ei ole sellaista kiukuttelua vaan superpelleilyä. Ja välillä siihen pukemiseen tarvitsee sekä isin, että äidin. Ainakin jos on jonnekkin kiire. 

 Mutta nyt ulos paistattelemaan talviaurinkoa.

Riittää kun on tarpeeksi hyvä

Luin tuossa taannoin loppuun Jari Sinkkosen Lapsen kanssa hyvinä ja pahoina päivinä. Lapsipsykiatrina toimiva Sinkkonen kirjoittaa kirjan alkuosassa pienen lapsen peroonallisuuden kehityksestä, sen heuraudesta ja herkkyydestä sekä uhmaiän koitoksista ja haasteista. Loppuosassa kirjaa käsitellään  narsismia niin yleisellä tasolla, kuin lapsen kehityksen kannalta. Kirjan alkuosan luin läpi useampaankin otteeseen,  kirjan loppuosan taas kävin läpi luekemalla kiinnostavan oloisia kappaleita sieltä täältä. Koska juuri tuo alkuosa oli se, minkä minua kiinnosti.

Kirjassa kerrotaan hyvin lapsen kehityksestä ja siitä, kuinka tärkeää on lapsen saada kokea olevansa kokonaan hyvä ja, että häntä rakastetaan myös vihaisena ja epätäydellisenäkin ilman ehtoja. Tärkeää on, että lapsi voi kokea enemmän rakkautta kuin vihaa ja näin tuntea, että maailmassa on turvallista elää.

Sinkkonen käsittelee kirjassa pienen lapsen persoonallisuutta ja sitä, miten tärkeät pienen lapsen kehitykselle ensimmäiset vuodet ovat. Ja kuinka lapsuusiässä tapahtuva hylkääminen, liiallinen häpean tunne ja torjutuksi tuleminen vaikuttavat lapsen persoonallisuuden ja minäkuvan kehitykselle. Ne pysyä mukana koko loppuelämän.

Kirja sai minut ymmärtämään, että ei ole olemassa hyvää tai huonoa kasvatusta. Eikä ole olemassa täydellistä äitiä tai täydellistä tapaa kasvattaa lasta. Virheetöntä kasvattajaa kun ei ole. Kyseinen aihe kolahti ainakin itselleni. Sitä kun liiankin usean haluamattaan miettii, että osaankohan sitä kasvattaa lapsen kuinka hyvin. Tai mitä jos mokaan ihan totaalisesti. Ja miksi kaikki muut äidit tuntuvat aina niin täydellisiltä vanhemmilta ja kasvattajilta. Ja miten sitä jatkuvasti peilaakaan itseään muihin äiteihin ja heidän tekemisiin tahtomattaan. Kirja sai minut ymmärtämään, että on monen monta erilaista, hyvää tapaa kasvattaa lasta. Mikään teko tai tekemättä jättäminen ei ole suoranaisesti oikein tai väärin.
(äärimmäisyyksiä lukuun ottamatta). 

"Hyvä kasvatus ei ole tekojen ja tekemättä jätttämisten sarja, eikä siitä voi antaa pisteitä. Se on kahden ihmisen väinen vuorovaikutusprosessi, jossa vallitsee tietty tasapaino. Koska ihmiset ovat erilaisia, ovat heidän välisensä suhteetkin erilaisia. Joku lapsi tarvitsee energistä, stimuloivaa äitiä kehittyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla. Samanlainen äiti ylikuormittaisi tempperamentilstaan rauhallisemman lapsen psyykeä ja aiheuttaisi kehityksen ongelmia"

"Hyvän kasvatuksen tasapainotilaa ei voi määritellä ulkopuolelta. Uskon, että vain huomattava epätasapaino - äärimmäinen kireys tai välinpitämättömyys - voi sellaisenaan johtaa lapsen vakavaan psyykkiseen häiriintymiseen."

Ja kuteen seuraavasta virkkeestä huomaatte, kasvattajana oleminen ei ole mitään helppoa hommaa.

"Jos kasvattaja antaa uhmaikäiselle periksi, lapsesta tulee perheen pomo. Jos hän asettaa lapselleen rajoituksia, tästä tulee tunnevammanen neurootikko, joka ei saa sanaa suusta. Jos murrosikäistä vaatii noudattamaan kotiintuloaikoja, saa kuulla olevansa kalkkis joka ei ymmärrä nuoria. Jos antaa paljon vapauksia, nuori kokee, ettei kukaan välitä. Aina tulee kritiikkiä teki niin tai näin."

Onneksi riittää, kun on kyllin hyvä. Ei täydellinen, vaan kyllin hyvä. Eikä sitä täydellisyyteen kukaan meistä pystyisikään, vaikka sitä välillä yrittääkin kasvattajana ja vanhempina tavoitella. On siis lohduttavaa ymmärtää vihdoin ja viimein itsekkin, että kyllin hyvä riittää. Ehkä siihen jollakin tasolla kykenen.

Hiukset

Plus lauantai aamu ja yöllä syntynyt serkkupoika <3

Täälä ollaan moi. Ja ihan hyvää kuuluupi, vaikkain pientä hiljaiseloa on blogin suhteen ollut. Ja syynä tähän lienee pienoinen syysväsyms ja voimattomuus, minkä johdosta iltaisin Elmun mentyä nukkumaan olen mielummin käpertynyt peiton alle lukemaan kirjaa kuin istahtanut koneen äärelle kirjoittamaan. Tälläkin hetkellä tekisi mieli mennä peiton alle ja uppoutua kotiopettajattaren romaanin äärelle, mutta jännitys ja odotus minä hetkenä hyvänsä syntyvästä Elmun sekkuvauvasta pitää koneen äärellä ja mielen hereillä.

Mitäpä muuta meille. Rauhallista marraskuun alka. Kävin tänään laittamasa itselleni hiustenpidennykset. Peilikuva tuntuu vieläkin vieraalta. Ikinä ei ole näin pitkiä hiuksia ole ollut. Saa nähdä miltä nämä aamulla tuntuvat. Jätänkö näin pitkiksi vain käynkö vielä hieman lyhentämässä. Saas nähä.

Elmu leikiskelee autoilla, tuhoaa ninja-potkuin palikkatorneja, lueskelee kuvakirjoja ja lelulehtiä ja tekee sohvalla kuperkeikkoja. Talven ensilumikin ollaan päästy näkemään, vaikkakin sen viimeistekin rippeet ovat jo sulaneet pois. On se lumi vain samassa niin ihmeellinen, mutta siltikin pelottava asia noin pienelle ihmielle. Hauskaa oli tallailla ja juosta lumessa äitiä karkuun ja tehdä lumiukkoja. Mutta niin kivaa enää ei ollut, kun kaaduttiin naama edellä kylmään lumeen. Eikä silloinkaan, kun isi teki lumienkelin tai kun kengät uppoutuivat syvälle lumikinokseen. Seuraavia lumisateita ja pulkkakelejä odotellessa..

Ollaan leivottu myös talven ensimmäiset piparkakut. Joista tehdessä Elmu mässäili taikinaa niin paljon kuin kerkes. Ollaan ostettu myös ensimmäinen lasten joulukirja, Mauri Kunnaksen 12 lahjaa joulupukille. Joka suureksi yllätyksekseni on osoittautunut yhdeksi Elmun suosikki kirjaksi. Joka päivä useaan otteeseen katsellaan suloisia ja yksityiskohtaisia kuvia tontuista ja kissoista, sekä autoista ja poroista. Elmu tykkää myös valtavan paljon luukkukirjoista. Eli sellaisista lastenkirjoista, missä voi luukkuja availla ja niiden alla on piilossa jokin kiva kuva. 

Mitäs vielä. Isi pääsi kouluun. Äiti odottelee tammikuussa koulunpenkille palaamista ja samassa jännittää Elmun mahollista päivhoitopaikkaa. Joulua innolla odotellaan ja jouluaskartelu ideoita keräillään. Sellaista meille. Perus arkea.

Komminikaatio pelaa

"Mikäs paita me sulle laitettais?"

"Autoooo"

"Nyt ei kyllä oo yhtään autopaitaa puhtaana. Mitäs jos laitettais joku muu paita?"

"MUUUUUUUU"

"...ööö ei taida olla lehmäpaitojakaan..."

........

"Lähetkö Elmu isin vai äitin kanssa päikkäreille?"

"Äitä"

"Ai äitin?"

"Häsä" (isi)

"Ai isin kanssa?"

"Äitä"

"Ai äitin?"

"Häsä Äitä Häsä Äitäää. Häsä"

"öööö"

.........

"Kato ulkona sataa lunta ja paistaa aurinko"
"Eiii vettä. Eiiii vettä. EiiEii"
"Juu ei sada vettä, ku paistaa aurinko ja sataa lunta"

........

"Haluutko Elmu lähtee kerhoon?"
"Jooo. KKoo KKkooo KKkooo"

.......

"Vaihdetaanko vaippa?"
"ÄÄÄÄÄ. Eiii. ÄÄÄ"

.....

Äiti istuahtaa sohvalle. Paikalle, missä isi yleensä istuu.
"Häsää Häsää Häsää"
"Ai onks tää isin paikka?"
"Häsä Häsä"
"Saaks äiti istuu isin paikalle hetkeks?"
"Joooooo"

........

"Otappa Elmu puuroa"
"Nlle"
"Ai nallelle eka. No tuossa nallelle puuroa. NammNam."
"Emmmu"
"Juu ja sitte Elmulle"

.....

Herätään Elmun kanssa aamulla.
"Elmu missä lehti?"
Elmu lähtee nauraen juoksemaan eteisetä ja nappaa hesarin
"Autoo. Autoooo"
"Jeee Elmu löysi lehden. Katsotaans onko kuinka isoja automainoksia tällä kertaa"
(Viikon odotetuin hesari ilmestyy lauantaina. Kokonaan oma osio autoille...)