Tiistai päivä ja olo mkavan rauhallinen. Elmu meni puolisen tuntia sitten nukkumaan ja itse mutustelen tässä iltapalaa miettien, jospa sitä jaksaisi vielä joitakin koulujuttuja katsella ennen sänkyyn kirjan kanssa kömpimistä.
Aamulla heräilin ennen seitsemää, vein Elmun päiväkotiin ja käppäilin takaisin kotiin aamupalalle lueskelemaan tenttikirjoja. Hetken koulutehtäviä tehtyä lähdinkin käymään salilla, josta suuntasin kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa. Kanaa ja uunijuureksia. Eikä aikaakaan, kun kello oli jo vähän yli kaksi ja oli aika hakea Elmu päiväkodista.
Melkeinpä aina kun äiti tulee Elmua päiväkodista hakemaan on vastaanotto aina yhtä "dramaattinen". Elmu äidin nähdessään heittää aina sillä hetkellä kädessä olevan lelun lattialle, alkaa itkeä ja heittäytyy itsekkin mahalleen lattialle. Hetken päästä kuitenkin kömpii tuo pieni itkuinen poika äitin syliin. Tiukasti halaten. Ja jo muutaman minuutin päästä tuo samainen poika juoksee hymyissä suin äitin kanssa pukemaan ja pelleilee iloisena sen minkä kerkiää.
Elmu ei vielä oikein tiedä, että miten sitä pitäisi reagoida, kun yhtäkkiä kaivattu äiti ilmestyykin päiväkodin ovelle hakemaan. Ihan kuin se muistaisi, että ainiin äiti. On se vaan niin suloinen. Kerrankin kun tulin Elmua hakemaan, lähti Elmu käytävän päästä äidin huomattua juoksemaan kovaa vauhtia itkuisena ja muksahti siinä kiireessä pyllylleen. Oli niin kiire äitin luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti